Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
(Varmasti, leveästi.) No senpä tietää! (Kehaisten.) En minä vielä mikään ikäloppu ole, enkä aio siksi tullakaan. (Touhuaa.) Kun Luoja on meidät, vaimonkin, kerta maailmaan luonut, niin sitä pitääkin silloin vaimonkin ymmärtää Herraa kiittääkseen muistaa molemmat asiat: veisata virttä Luojalle ja lipata silmää sormuksen tuojalle. (
Usein minun utuisen, Usein utuisen lapsen, Huoli hurstille tulevi, Varu vaattehuisilleni, Mure muille vuotehille. Uni ei tule usein Minun hoikan hurstilleni, Varullisen vaipan alle; Eipä se uni lähene Huolellisen huonehesen, Kaihollisen kartanohon, Murehellisen majahan. Kyllä huoli virttä tuopi.
Käy kansan nousu, käy kansan myrsky kuin Vuoksi valtava voimassaan, käy vaahtoon Laatokan laajan hyrsky, soi virttä Aunuksen, Vienanmaan, ja suulta suurtuvan Suomen Nevan se korjaa Inkerin koitonevan. Syksyllä 1919. TY
Vai ilmoitatte, kellot, sävelin Ens juhlaa pääsiäisen tulevaksi? Te köörit, veisaattenko virttä suloisaa Jok' enkel-suusta, varjotess' yön Golgathaa, Soi uuden liiton solminnaksi? VAIMOJEN K
Sitten alkoi lukkari taas veisata, ja juuri samaa virttä, joka eilen ehtoolla kotona veisattiin. Ihmeellistä oli sitä tässä nyt kuulla. Tuossa istuu äiti ja Selma ja iso sisar, ja tuolla alttarilla seisoo juhlallisessa puvussa isä. Lapsista tuntui ikäänkuin olisivat kotona olleet; ehkä koti yht'äkkiä oli kirkoksi muuttunut. Kaikki tuntui niin pyhältä.
Perästäpäin, kun olin sen lukenut, ihmettelin suuresti, minkä vuoksi juuri tämä meillä usein käytetty virsi sattui eteeni kylässäkin ja tuli mieleeni, että varmaankin oli Vierimällä samaa virttä sinä päivänä veisattu ja sen vuoksi kirja jäänyt höllemmälle siltä paikalta, niin että se itseksensä aukeni. Isäntä oli suurimmalla mielihyvällä kuunnellut lukutaitoani, sen huomasin hänen silmistänsäkin.
Siinä hän sävelissä ilmaisi kaiken kaihonsa ja epätoivonsa. Hän ihan kuin puhui itsekseen siitä, jota ei sanoilla voinut kellenkään ilmoittaa. Soiteltuaan etsi hän nuottia ja rupesi laulamaan erästä latinalaista virttä, jota hurskas äiti-vainajansa usein oli laulellut. Nytkin tuntui hänestä siltä, kuin äiti olisi ollut hänen läheisyydessään, kuin äiti oikeastaan olisikin laulanut.
Seuratessaan Jesustansa Salemihin uutehen, Sinne veivät muassansa Työnsä täältä taltehen. Siellä riemuisasti saavat Jumalata katsoa, Siellä taivahat on aavat Rauhan virttä veisata. Ken siis tahtoo surkutella Taivahasen siirtyvää, Kenkä vielä valitella, Että tänne hän ei jää? Mailma lausuu: "pois hän lähti, Maahan muutti synkkähän," Mutta enkelit: "kuin tähti Autuasna loistaa hän."
Kuules eukko, kuin nyt laulan, Kuules akka, kuin sanelen: Tuo nyt jälle rätsinäni, Palahuta paitavaate, Työnnä pois punaiset langat, Siirrytä sinikeräset On jo virttä neuomatta, Saamatta sanoja kyllin; Kyllä huoli virttä tuopi, Mure virttä muistuttavi, Kaiho kantavi sanoja, Mielalani arveloita. Erotus jauhinkivillä.
Sitten mennään talon tupaan, missä vanhat eukot par-aikaa oleskelevat, toinen veisaten virttä ja toinen nakellen kortteja, itsekseen noituen. Nuorukaiset toinen naispuvussa antautuvat kiistelemään vanhojen akkain kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät