Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. toukokuuta 2025
Katso, noin verkalleen hän ajaa!... Totta tosiaan luulen, että hän laulaakin ... virttä se ei varmaankaan ole, siitä saa olla vakuutettu ... se on kansanlaulua... Kas, nyt ajoi hän kivelle, jotta kiesi oli vähällä kaatua. Katsos, nyt seisottaa hän... Nyt puristaa hän hänen kättänsä!"
Juteinin Wilpittömät Kirjoitukset taas sisältävät koko joukon hyveisiin kehottavia virsiä, jotka hän kirjotti deistisen maailmankatsomuksen läpitunkemana. Niissä löytyy monta oikein kaunista virttä, niinkuin Litteraturbladetkin huomauttaa.
Muusta kuin isänmaallisista asioista hän ei antautunut puhumaan sanaakaan kenenkään kanssa. Mutta siihen hänelle ei ollut toveria, niin sai olla aivan mykkänä, ainoastaan itsekseen hyräili Suonion isänmaan virttä, hyräili useita kertoja ja koko sielu oli auki sille virrelle.
Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia: tieohesta tempomia, kanervoista katkomia, risukoista riipomia, vesoista vetelemiä, päästä heinän hieromia, raitiolta ratkomia, paimenessa käyessäni, lasna karjanlaitumilla, metisillä mättähillä, kultaisilla kunnahilla, mustan Muurikin jälessä, Kimmon kirjavan keralla. Vilu mulle virttä virkkoi, sae saatteli runoja.
Siell' on riemu rikkahampi, runsahampi Asunnoissa taivahan, Siellä laulat lapsinesi, lankoinesi Voiton virttä Jumalan. Kosk'et koskaan kuolematta, katoomatta Sinne täältä tulla saa; Sydän sulla, syntisparka, aivan arka, Että suret kuolemaa! Mattias Salamnius on runoillut Ilolaulun Jesuksesta, jossa Jesuksen elämää ja kärsimystä kuvataan 29 runossa, ja muistosanoja piispasta Gezelius vanhemmasta.
TIMON. No, Apemantus, jos et noin ois juro, Niin saisit jotain. APEMANTUS. Min' en huoli mistään; Jos lahjot minutkin, niin sulla yhtään Ei soimaajaa, ja syntiin yhä vaivut Niin kauan annat, varon, että kohta Pois papereilla itsesikin annat. Miks kemut, kestit nuo ja turhat loistot? TIMON. Jos noin sa moitit seuraelämää, Niin, totta vieköön, sinusta en huoli. Hyvästi! Toiste laula toista virttä!
»Ole huoleti, rakas Dorotea», sanoi hän, »kyllä minä ukon opetan, kunhan hän palaa takaisin maailman-matkoiltaan. Hän on vienyt pojan meiltä, ja hän saa myös toimittaa hänet takaisin, ja jollei hän tahdo, niin rupean minä laulamaan hänelle semmoista virttä, että hän tulee lauhkeaksi kuin lammas!» Yhtäkkiä hän huomasi Fritsin.
Minä olin yksi niitä, yksi hänen laatuaan, ja ma käännyin kärkkymättä selin herraan korkeaan, pari askelt' ahdingosta syrjenin ja jouduin näin, sotamiehen luo, jok' istui siinä virttä virittäin. Paljain päin hän portaill' istui korkeana ryhdiltään, hattukulu polven päällä vasemmassa kädessään. Kurottaa voi kättä tätä vielä suotuun antimeen, käsi toinen oli poissa, viemä sodan viikatteen.
Katkeralla mielellä ajatteli Richard, kuinka hänen vihamiehensä olivat kokonaan hänen masentaneet, kuinka kaikki nyt kilvan häntä panettelisivat ja soimaisivat ja kuinka Margaretha, kun hän joka päivä kuulisi samaa virttä hänestä, tukehuttaisi entisen rakkauden, uskoen että ihmiset olivat oikeassa.
Aivan pani taas silmälasit päähänsä, katsoi ulos akkunasta, ei nähnyt mitään, mutta ilmoitti: »On tok hyvä kun sai ostetuks nuo lasit, jotta näköö tok tätä mualimoo vähä viljemmältäkii!» Ja äidilläkin oli nyt niin hyvä olo. Hän keitti kahvit, ylisti poikansa hyviä avuja, siunaili sitä, kehui sen lukutaitoa ja kun hän myöhemmällä pesi pyttyjä, veisasi hän sitä tehdessänsä harrasta virttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät