Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Näin onnen myrskyssäkin tositarmost' Erottuu valhetarmo; päivänpaisteess' Enemmän karjan haittana on paarma Kuin tiikeri; mut murskaava kuin myrsky Kumaraan painaa pahkuraiset tammet Ja suojaa etsii kärpäset, niin silloin Olento uljas, raivon kiihtämänä, Saa raivomielen, soittaa myrskyn virttä Ja onnen toraan ärjyy.
Olihan Mattilan emäntä sen julistanut jo ensi näkemästä ja sitten sitä kertonut monet kerrat päivässä, ja samaa virttä oli isäntäkin monesti veisannut. Ja sitten koko talon väki oli häntä aina pilkkanansa pitänyt, ja vielä päälle päätteeksi leikkitoverinsakin pitivät häntä aina alla kynnen, pilkattavana.
Samppa jäi seisomaan sikarinkauppiaan luokse. Papit tulivat kohta ruumiita hautaamaan ja lukkari alkoi vetää virttä, niin että kaulasuonet pullistuivat. Tuolla lailla sitä sinunkin isäsi ja äitisi vietiin hautaan, selitti Reeta saattojoukon lähdettyä Viijalle.
Ahaa, kas tämä laulaa toista virttä! Kysyn teiltä, teenkö hyvin siinä, että otan vaimokseni sen neidon, josta tässä on kysymys? Marphurius. Mahdollisesti. Sganarelle. Vai tekisinkö siinä pahoin? Marphurius. Kuka-ties. Sganarelle. Olkaa niin hyvä ja vastatkaa minulle niinkuin vastata pitää. Marphurius. Semmoinen on minun aikomukseni. Sganarelle. Sydämeni palaa rakkaudesta neitoa kohtaan.
No sitte veisataan virrestä 'Veteen hukkuneiden virsi', ensimmäinen, kolmas ja viides värsy, julisti Nikodemus, otti sylen suustansa kämmeneensä, pisti sen pöydän alle ja nousi veisaamaan. Hän veisasi hartaasti, tehtävänsä juhlallisuuden tajuten. Joskus vetää hojotti hän virttä ummessa silmin, pitäen isoa virsikirjaa molemmin käsin niin kaukana kuin kädet ylettyivät.
Moni nyt minulla onpi, usea olettelevi virkkaja vihaisen äänen, äänen tuiman tuikuttaja. Ken se kieltäni kirosi, kenpä ääntä ärjähteli; soimasi sorisevani, lausui liioin laulavani, pahasti pajattavani, väärin virttä vääntäväni. Elkätte, hyvät imeiset, tuota ouoksi otelko, jos ma, lapsi, liioin lauloin, pieni, pilpatin pahasti!
Toiset veisasivat hiljaisella äänellä virttä, joka Vinitiuksen mielestä tuntui kovin surulliselta. Toisinaan hän oli kuulevinaan jonkun sanan tai laulunpätkän, kuten: »nouse sinä, joka makaat» tai: »nouse kuolleista», ja tuontuostakin kuului sekä miesten että naisten huulilta Kristuksen nimi.
He ovat rakentaneet rukoushuoneen, hankkineet kirkonkellon ja ovat aina palkanneet jonkun joka on lukenut heille rukoushuoneessa, kastanut lapset j.n.e. Nämä lukkarit ovat kuitenkin välistä olleet niin tietämättömiä että he eivät ole osanneet kunnollisesti veisata virttä eikä kirjoittaa muistiin väestön muutoksia.
Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. Ne minä kerälle käärin, sovittelin sommelolle. Kerän pistin kelkkahani, sommelon rekoseheni; ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi; panin aitan parven päähän vaskisehen vakkasehen. Viikon on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut.
Etkö sinä tiedä, että on suuri synti veisata virren nuotilla muuta kuin virsiä? Mutta eikö se ole yhtä virttä, kun Jumalaa laulullaan kiittää? Ei virsiä osaa tehdä muut kuin hurskaat ... ja se tulee synniksi, jos niitä muut tekevät. Minkätähden? kysyin minä enkä ymmärtänyt. Minkätähdenkö?
Päivän Sana
Muut Etsivät