Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Kuuluvi kylä sanovan, Kyläkunta kuunteleva, Minun laihan laulavani, Minun hoikan huutavani, Laulavan iloista virttä, Remullista riehkoavan. Ja moni minun sanovi, Usia ajattelevi, Laulavan olven halulla, Tahi taarin tarpehella.
Kaiju, kaiju kanteloinen, Virttä paha vierettele, Ettei loppuisi peräti Soitto Suomemme saloilta, Laulun kaiku Karjalasta! Väinö soittaa. Väinö kulta halmeillansa Helkyttävi kanneltansa, Veden neidot herkeävät Leikistänsä niin; Metsän neidot piiloissansa Herää sammalvuoteiltansa, Kumma soitto kaijullansa Tunki unelmiin.
Lopuksi rupesi isä hartaasti vapisevalla äänellä veisaamaan: »Ajalla, jolla emme ajattele.» Kaikki ottivat osaa oikein niekutellen ja kiskoivat minkä jaksoivat virttä. Minä olin ivoissani ja nauroin hengessä. Ajattelin että turhaan huutavat, sillä paha on olemattoman kuulla.
Isäntä väänsi kasvojansa mitä hirvittävimmällä tavalla hänelle, pudistaen päätänsä, vaan hän johti virttä ja hänen täytyi pitää vaari kaikista äänensä väristyksistä ja vavistuksista. Keittäjä-rouva ymmärsi kuitenkin varsin hyvin hänen tarkoituksensa. Mutta koska hän ei saanut tuoda lohta, ei pirukaan saisi häntä jättämään jälkiruokaa sikseen.
Tule, Tuonen tumma pursi, satamahan miestä saata, miestä, jonka matka mursi; kaipaan kangastuksen maata: pääskyn virttä viiripuussa, kotikummun kultasantaa, laituria lahden suussa, heleätä heinärantaa.» Lauloi Sykkö vienon virren yössä maaten, matalalta, luota synkän seinähirren, sysimustan orren alta.
Kahdeskymmenes runo Mitä nyt laulamme lajia, kuta virttä vieretämme? Tuota laulamme lajia, tuota virttä vieretämme: noita Pohjolan pitoja, jumalisten juominkia. Viikon häitä hankittihin, valmistettihin varoja noilla Pohjolan tuvilla, Sariolan salvoksilla.
Kyllä minä sinua saan toista virttä laulamaan, sinä pahan hengen philosophi! Marphurius. Ai, ai, ai! Sganarelle. Kas niin, siin' oli sinulle maksu sekasotkustasi, ja minä olen tyytyväinen. Marphurius. Kuinka? Mitä hävyttömyyttä tämä on? Häväistä minua tällä tavalla! Olla niin rohkea ja lyödä senkaltaista philosophia kuin minä olen! Sganarelle.
Löfving tarttui hänen käteensä ja pusersi sitä lempeästi. Lue minulle Jumalan sanaa, pyysi hän. Leena otti virsikirjan kirstusta ja luki siitä sotarukouksen. Sitten rupesi hän lukemaan toistakin virttä, mutta ennen kun se loppui aukeni ovi ja Maria astui sisään. Huomattuansa missä toimessa oltiin, istuutui hän hiljakseen oven pieleen.
Mä luovin siihen luottaen, ett' virta voiton saapi Ja vihdoin tuuli yhtäinen mun purjeet pullistaapi, Kun salmi soukka laajeneis vedeksi väljemmäksi, Vapauden virttä veisaten mä seilaan seljemmäksi.
Väittivät, ett'ei nyt ole kenenkään henki turvattu, kun Taavi taas saapui pitäjään. Kun vaan tulee viinaa ryypänneeksi, niin kyllä hän muka puukollaan tasaista tekee. Saadaanpas nähdä, että täällä verta tulee virtaamaan, arvelivat. Enkö tuota ennakolta aavistanut! AINA. Kuka konna sellaista puhui? REETA. Minäkö niitä kaikkia muistaisin, jotka sitä virttä visersivät.
Päivän Sana
Muut Etsivät