Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. lokakuuta 2025
Niin illan suussa kaikki mielissänsä Ylisti Luojaa yhdestä he suusta, Mut Halli parka tietänyt ei muusta, Kuin katseli ja huiski hännällänsä. Ja silloin Luojaa kiitti metsät, vuoret, Siell' enkeli ol' loistava kuin päivä Herralle virttä viemään ennättäivä, Nyt jota lauloi vanhat sekä nuoret.
Se oli kummallista eikä semmoista ollut koskaan ennen tapahtunut. Nyt kun oli jo myöhä, niin päätti hän jäädä yksikseen ja kotonansa lukea virsikirjaa. Hän penkasi kirstussansa ja kummasteli mitä kaikkia kapineita hänellä olikaan. Hän istui lattialla ja luki juuri virttä ja puoleksi hyräili sitä itsekseen; silloin kuului joku rapina ikkunassa.
Näin hän hyräili: Ah, Jumalan', rienn' auttamaan, sielun' on kahleiss' ahtaiss'; en löydä täällä, maan kaiken päällä, yhtään ken auttaa taitais'; jos etsin siell' tai etsin tääll', ain' maailman ääriin saakka, en löydä armon, en turvan paikkaa. Kun hän tätä virttä hyräili, näki hän yht'äkkiä kirkkaan tähden edessään pyörivän.
Mutta Erkki vaan istui paikallaan, tarkastellen hänen kasvojensa jokaista piirrettä, kun häneltä kyseltiin, kuu hän lauloi virttä, kuunteli saarnaa ja lopulla alttarilla, kumartui vastaan-ottaakseen siunauksen. Uudet vaatteetko tahi mikähän lienee ollut syynä siihen, että hän Erkin mielestä näytti paljon vanhemmalta kuin ennen.
Matkamiehet me olemme, Keisarit ja kerjäläiset, Maaksi, mullaksi tulemme Matkan päähän päästyämme, Vaikka vaeltaa isosti, Yli määrän ylpiästi, Moni kelvotoin ketale, Matkustaissa maailmassa. Min' en tie'ä toisen töitä, Eikä toinen toisen öitä, Sen mä vaan saatan sanoa, Ett' on kuorma kummallakin. Minä laulan lapsen virttä, Linnun virttä liekuttelen.
"Rauhoitu, rakas Dorotea", sanoi hän, "kyllä minä ukkoa läksytän, kun hän tulee takaisin maailman-matkoiltaan. Hän on lähettänyt pojan meiltä, ja hän on myös saava toimittaa hänet takaisin, ja jos hän ei tahdo, niin minä laulan semmoista virttä hänelle, että hän tulee lauhkeaksi kuin lammas". Yht'äkkiä sai eukko nähdä Fritsin.
Uipi hauvit hangotellen, ve'en koirat vengotellen, lohet luo'oilta samosi, siikaset syväntehiltä, säret pienet, ahvenetki, mujehetki, muut kalatki, kaikki parvihin panihe, rantahan rakenteleikse virttä Väinön kuulemahan, soittoa tajuamahan.
Kun pari virttä oli veisattu ja jotakuinkin pitkä ruumissaarna pidetty, astui hän alas saarnastuolista ruumispaarien ääreen, alkaen luetella elämäkerrallisia tietoja vainajasta.
Silloin helkkyy herkkä luonnonkannel, Tuhatkielin laulaa virttä elämän, Tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta Elon antajaansa lauluin kiittävän: Kuohukoski vuorten valanteessa, Joka vauhkon lailla, vaahtosuuna, Kallion kieleltä kuiluhun syöksee Riemuten hurjasta leikistään, Kiittää mahtavalla laulullansa Kostajata julman sortajansa.
Espanja, Itävalta ja Ruotsi, kaikki veisaavat yhtä virttä. Ei! Eläkööt Hoganmogenit. Heistä tosin ei ollut sotapäälliköiksi eikä sotureiksi, mutta kelpo palkanmaksajia he olivat!
Päivän Sana
Muut Etsivät