Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Ovi on suljettu! Onko se suljettu? DARNLEY. Tule luokseni, tämä tietää pahaa! Herrani, menkäämme teidän kamariinne, sieltä pääsemme puutarhaan! DARNLEY. Minä en voi. TAYLOR. Minä autan teitä alas; tulkaa! Mitä tahtonevat? Mitä nyt taas olen tehnyt? Täällä on pimeä. DARNLEY. Apua, apua! Apua! VIIDES N
Mutta tämä kauneus on silmälleni myrkky. En tässä, vaan Sarmatian avarilla aavikoilla tahtoisin nyt seistä lumituiskun pyörteissä talvi-yönä, toverina ulvovien susien. Siihen laulantoon sointuisi nyt yhteen Canzion mieli. Viides Näytös
Peloittavalle myös kuului seitsemän miehen äkkinen kirkaus ja sitten jolittava huuto, johon vielä sekaantui koirien surkea ulvominen. Huusivat he viisi pitkää huutoa, ja metsä pauhasi ja kauas kiiriskeli kaiku. Mutta koska oli huudettu viides ja ankara huuto, istuivat he taasen hengähtämään hetkeksi.
"Niin soiton hopea-helähdys Se avun tuo ja lohduttaa". SOITTAJA. Mikä pannahisen irvihammas se oli? SOITTAJA. Hirteen koko mies! Tule, mennään tuosta sisään vartoamaan ruumissaattoa ja katsomaan syötävää. VIIDES N
Vasta on viides vuosi kulumassa kun alotin varsinaisen sepän ammatin ja kuitenkin olen voittanut jo korkeimman sepän maineen tällä paikkakunnalla. Ja onpa vielä höylälläkin lastu lähtenyt puusta siitä kohti josta sen on pitänyt lähteä. Nyt kuitenkin tuli onnettomuus että loukkautui silmäni, jonka kanssa piti kulkea merikaupungissa ja menettää aikaa ja rahaa eikä vieläkään tullut terveeksi."
Viides kohtaus. Helsingör. Huone linnassa. KUNINGATAR. En tahdo hänen kanssaan puhua. HORATIO. Hän sitä vaatii; järjiltään on varmaan. Oi, sääli raukkaa! KUNINGATAR. Mitä tahtoo hän?
Pahaa luulen, Jotakin tähtiin vielä peittynyttä, Mi tän yön kemuill' alkaa katkerasti Tuhoista kulkuaan, ja jonkun julman, Verisen äkkisurman kautta päättää Eloni kurjan, rintaan kätketyn. Vaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa Myös purjeitani. Matkaan, veikot hauskat! BENVOLIO. Nyt rummut soimaan! Viides kohtaus. Sali Capuletin talossa.
Mutta jo minua alkoi harmittaa tuo tuollainen... Ajatelkaa nyt, Kreeta! jo tuo oli neljäs tai viides kerta tänä aamuna... Niinkuin sillä oriilla nyt joku hätä olisi! On se sentään merkillistä... Mikä häneen on mennyt...? Tuossa vaan kulkee edestakaisin ... puhelee ja vastailee jotain aivan umpimähkään... Mitä te, emäntä, turhia...
Ja huomattuani sopivan aallonharjan lähenevän, annoin hänelle merkin, että heti leikkaisimme laskuköydet poikki. Se tapahtuikin niin äkkiä, ettei kukaan huomannut, ennen kuin raskas luuppi oli irrallaan laineilla. Kolme paria airoja pistäytyi tuota pikaa ulos. Yksi miehistä tarttui peräsimeen, ja viides ajoi vettä pois, minkä kerkesi. "Vuotaako se?" huusin.
Hyväinen aika, jo niin myöhä on, Ett' aikaiseksi luulis. Hyvää yötä! Viides kohtaus. Julian kamari. JULIA. Nyt joko lähdet? Viel' on aikaa päivään; Se satakieli oli, eikä leivo, Jonk' ääni arkaa korvaas säikäytti; Kranaatti-puussa tuolla yöt se laulaa. Se satakieli oli, usko, kulta. ROMEO. Se, kultan', oli leivo, aamun airut. Ei satakieli.
Päivän Sana
Muut Etsivät