Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Kuningas Eisten oli päivää ennen Otettu vangiks, julman surman saanut. Mua kauhu karkotti pois Norjan maasta. Maan miesten kesken raju riita riehui. Mun riehui rinnassani rakkaus. Ma Herraa rukoelin häätämään Tuot' tulta, joka, vaikka viatonna, Mut toki rikollisna, leimusi Mun kaunokaista orpanaani kohtaan.
»Niin täytyy asianlaidan olla!» Glaukus huudahti iloisena. »Olen onnellinen.» »Mutta mitä auttaa sinua nyt enää tämä tieto, onneton mies? Olet kuolemaan tuomittu ja viatonna joudut tuhon omaksi.» »Mutta omasta mielestäni ainakin olen syytön; ja hirveissä hourekohtauksissani minulla oli hetkittäin kamalia epäilyksiä.
Muistan kuinka paimenessa Immen kanssa iloitsin, Muistan kuinka iloitessa Toisinaan myös suutelin, Suutelin ja suudellessa Neiti hymyi hempehin. Aika kului lehdikossa Leikiten ja lemmiten, Kaikk' ol' leikki viatonta, Tointa luonnon lapsien. Kaksitellen, joukotellen, Kaikk' ol' yhtä vapaisuus, Viatonna vieretellen Se on soma suloisuus! Miks et vielä veri kiehu, Niinkuin lasna, lemmiten?
Kirkkaana ja viatonna kuin lainees tässä pikarissa kiirehtiköön sieluni elämän lähtehelle korkuudessa! Miksi unohti Canzio sun rikkaan sydämmes? Mutta ah! ei tiennyt, kurja, mitä teki hän sillon. Suo hänelle anteeksi ja sulje hänen sielunsa rukouksiesi loimoon pyhän ristin juurella. Se tee, sinä mun kaunoiseni, suvenihanaiseni, Mariamne!
Kun näitä rivejä luet, on ruumiini jo kauan ollut haudassa maatumassa. Muutaman hetken kuluttua seison Jumalan tuomioistuimen edessä. Minut on pahantekijänä tuomittu kuolemaan, mutta Jumala tietää, että kuolen viatonna, sen vakuutan Sinulle Hänen pyhien kasvojensa edessä ja iäisyyden partaalla seisoen. Usko minua, en lähde valhe tunnollani maailmasta! Oi, hyvä puolisoni, minun käy sinua sääliksi.
Minä laskin polvilleni isäni viereen, mutta tunnettensa vallassa hänen täytyi minun käsivarteeni nojaten lähteä ulos huoneesta. Uuden vedenpaisumuksen merkkejä ei suinkaan ole puuttunut, ja me kaikki olemme tehneet parastamme missis'iä tappaaksemme, mutta tuolla hän nyt makaa ja nukkuu niin hiljaa ja viatonna kuin lammas!"
Te hävyn tunnost' ette tietävän Näy neulan vertaa, sen nyt ymmärrän: Syytönnä te ja viatonna vaan Kehtaatte mulle tulla kertomaan Työt' ilkeintä, jot' ihminen voi tehdä. SALMO. Noin suurta rikosta en tässä näe, Enk' edessänne huoli hävetä Soturin uljaan poikana, niin totta Kuin miekka-käsin kaatui isäni, Palvellen maamme köyhän kunniaa.
Sinä, joka nuorena ja viatonna hehkuit, petettynä, kiitosta nukkujalle ylhäällä tuolla. Sinua kunnioittaa? Miksi? Oletko keventänyt koskaan raskautetun tuskia? Oletko koskaan kuivannut ahdistetun kyyneliä? Eikö ole minua mieheksi takonut kaikkivoipa aika ja ikuinen kohtalo, minun herrani ja sinun? Luuletko ehkä, että ma elämää vihaisin, erämaahan pakenisin, kun eivät kaikki unelmat kypsyneet?
Frits hypähti sängystään ja Kalle veti housut jalkaansa, ja kun nyt kaikki olivat jaloillaan, makasi yksin ukko Witt vuoteellaan, viatonna kuin lapsi joka syntyi eilen, eikä ensinkään voinut ymmärtää mikä nyt oli hätänä. "Mitä", ärjyi ukko Swart. "Sinä rakkari ja kanalja! Vai niin, sinä puret ihmisiä, sinä? Ansaitsisitpa aika kolauksen vasten suutasi. Hän on salavihainen kuin vanha rakkikoira".
Viatonna vuorimailla Kuljin karjaa paimentain. Vaan mun taivas sieltä kiskoi, Ruhtinasten seuraan vei, Näin mun synnin helmaan viskoi. Tuo mun syyn' ei ollut, ei! Hälläpyörä 28/10 1870; Kaikuja Hämeestä 1872. »Ritarit, asemiehet te, tohtiiko ken Tuohon kuiluhun nyt sukeltaa? Sihen maljan heitän ma kultaisen, Kita musta sen kohta jo ahmastaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät