Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Olisin kuitenkin hyvin kiitollinen jos sinä ilmoittaisit minulle milloin taas aiot palata oikeaan asemaasi rouvasväen ja herrasmiesten joukkoon. Minä en tahdo valhetta omalla tunnollani päivääkään enemmän kuin tarpeellista on estämään minua lausumasta toista.
Sillä nyt vasta minä oikein ymmärrän katseenne, jonka loitte kapteeni Varjakkaan tavatessanne. EEVA. Minkähänlainen se oli? KARIHAARA. Se oli ensin sellainen, että katseenne alainen mahtoi väristä kiireestä kantapäähän, mutta sitten niin ylpeä, että varmaan hän tunsi olevansa yksi kaikkein pienimpiä. Ja nyt minun tunnollani on se vaiva, että olen kahden sielun erottaja.
Ja sinut kutsuttiin. Niin, tietysti, mutta tuli ensin mennä pitkän penitentia'n kautta filantropissa. Te miehet, sanoi hän, unhotatte mökin lapsia; se ei ole kumminkaan minussa omalla tunnollani. No ei, nauroi tuo toinen ja tyhjensi portviini lasin. Vai niin, te puhutte ... ota itsellesi lasi, se on varsin hyvää ... hädästä, ja niin edespäin.
Sekin rikos minulla on tunnollani... Ja Johannan, oman lapsesi! sinä olisit voinut lyödä kuoliaaksi sokeassa vihassasi! Niin ... sen sinä olit vähällä tehdä... Sinusta oli tulla murhaaja!... kaksinkertainen murhaaja! Jaako...! Kaksinkertainen murhaaja...
Tälläkin kerralla olin talossa yötä, mutta nyt oli ajan ja yön kulu aiwan toisenlainen. Nyt kelpasi minullekin uni, sillä nyt ei ollut isännän ja Kertun sisällinen tuska tunnollani. Mielihywäkseni huomasin myös, ett'ei isännän iloisuus ollutkaan sitä laatua, että hän olisi täydellisesti palannut entiseen elämäänsä ja unhottanut mitä hän oli jo saanut maistaa ja kokea.
Kun näitä rivejä luet, on ruumiini jo kauan ollut haudassa maatumassa. Muutaman hetken kuluttua seison Jumalan tuomioistuimen edessä. Minut on pahantekijänä tuomittu kuolemaan, mutta Jumala tietää, että kuolen viatonna, sen vakuutan Sinulle Hänen pyhien kasvojensa edessä ja iäisyyden partaalla seisoen. Usko minua, en lähde valhe tunnollani maailmasta! Oi, hyvä puolisoni, minun käy sinua sääliksi.
Eivät ajan lapset tunne enää, mit' on murtumus, tiedä itse eivät, kunne heiltä haihtui rakkaus, katoo uljuus, lempi, maine, kaikki kaunis raukeaa, menee niinkuin merten laine kohti paatta harmajaa. Laulunikin lie jo turha, sentään virren viritän, tunnollani vaikk' on murha, murhasitte enemmän, koska loppui lemmen loihdut, heitän taistohansikkaan: saitte elon suuret soihdut sydämistä sammumaan.
HOPPULAINEN. Herran poika, minäkö niitä hävittäisin? HELENA. Viekää isälle terveisiä ja sanokaa hänelle, että paljon tosin olen saanut kärsiä, mutta nureksimatta otan kaikki vastaan, jos hän vaan toimittaa Peltolan rahat takaisin. Rikos on kuin raskas taakka tunnollani, niin kauan kuin rahat pidätetään oikealta omistajaltaan. Lempo vieköön, jos minä tästä ymmärrän sanaakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät