Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Taas jo, vetten lailla viihtyin, sävel rantaan raukeaa: Jubilate, Amen! Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin sa ihaninnaan haipuu. Kuin tähti lennossaan, kuin kukka tehden terää, niin toiveet katoo, kuihtuu vaan ja hukkuu, kun ne herää. Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin se ihaninnaan haipuu! Ken siis unelmois, kun uni kesken kätkee?
Voittava Parsifal ratsastaisi säken'rintaisena, säken'otsaisena Graalin säihkyväheijasteiseen temppeliin. Neidot kohtaa vaeltava Parsifal, kuutamomieli neidot, neidot kuin vaaleat viljuvaljut iltaisten vetten rannoilla, ne uneksumusneidot hiipivät hiljaishartaaseen rintaan kuin viileyttävä kyynel ihanasti liikutettuun silmään, Parsifal herää valkeasieluisena niiden neitojen silmiin katsoessaan.
Runoilija Aiskylos, joka itse kunnialla taisteli tässä, on eräässä näytelmässään kuvaillut taistelua näin: Kun päivän valopyörä kohos taivaallen, Levittäin laajain vetten yli loistettaan, Kas silloin reipas sotalaulu Hellenein Soi, tuhat-äänisnä sen raittiit sävelet Takaisin rannan kallioista kaikuivat.
Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui ja pakisi: "Jo laain hyvänki laivan, veistin ankaran venosen, jok' on tuulessa tukeva ja varava vastasäällä halki aaltojen ajella, selät vetten seurustella: kuplina kohotteleikse, lumpehina luikahaikse poikki Pohjolan vesien, lakkipäien lainehien."
»Ja jos nähnyt Vellamon sa olet, poika parka, silloin tuli turmasi, tok' ällös olko arka! Käydään tuota katsomahan, mittyinen on herja.» Käytiin, nähtiin Vellamo, mi kaitsi vetten karjaa. »Houkka, houritko vai onko järjessäsi vikaa? Talon rouva itse on se, apuhun nyt pikaa!» Juoksi, joutui mylläri, jo venehessä souti virran vievän saarehen, pois Anja-rouvan nouti.
Mitä saattaa kurja kuolevainen tietää Hänestä, joka oli, joka on ja joka yksin on todella olevainen? Vyöryi vastaus kuin syvien vetten pauhu. Taikka saapui se minun omasta sydämestäni: Kukaan ei voi tietää Hänestä enempää kuin kukin tulee Häntä omassa itsessään tuntemaan. Eikä tuo vastaus vielä tyydyttänyt minua. Se vain herätti toisia kysymyksiä.
Ja jos Camilla nyt vastais: »Mätäs onnelan miss' on tuo?» mitä vastaisi Atis hälle? »Sydän lempivä vain sen suo.» Ja jos Camilla nyt päänsä hänen painaisi parmaalleen, ja virkkais: »Vie minut sinne!» mitä vastais hän armaalleen? Yli Turholman tyynten vetten tuli tuuli ja äänet vei. Mitä vastaisi silloin Atis, sitä kukaan kuullut ei. Mut päin Kulosaaren rantaa vene valkea käännähtää.
Katsahtavi hiussorea: »Kuin hopeasolki idän alta kuumottavi.» Soutelevat, joutelevat. Onnen poika puhuu: »Koht' eikö koti jo paista?» Helkähtävi hienosormi: »Niinkuin kultavanne kaartuvi sylistä vetten.» Meren sankari sanovi: »Siell' on Terhensaari, siellä korkea kotimme nousussa punaisen päivän, laulussa sinisen linnun; siell' on matkan määrä.»
Sun saapuvan kuulen, et rauhaa suo, tulet hiljaa tummassa yössä, sinä saavut kuin liekki ja leimaus luo tai vyöryväin vetten vyössä. Pois väisty, kiusaaja, pois, ah pois! Pyhä Maaria, päästä, auta! Suo tuokio rauhan, jos lyhytkin ois, tai taistoni pitkän hauta! Herra, Herra!
Muut ne tekivät sitä rahan himosta, mutta minä tein enimmäkseen siksi, että sain vetten päällä vieriskellä, enkä minä palkan pienuudesta milloinkaan riitaa nostanut. Vielä nytkin tulee välistä mieleni iloiseksi, kun muistelen sitä huimaa elämää pölkkyjen päällä, vaikka kyllä se ilo välistä karvaaltakin tuntuu, kun kaikkia asioita tarkalleen muistelee.
Päivän Sana
Muut Etsivät