United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ilma, jota vetten alinomainen liikunta alati pitää puhtaana, säilyttää poutaisimpanakin kesäaikana tämän virran rannoilla vehmauden ja vilppauden, jonka vertaista harvoin tapaa saaremme korkeimmilla kukkuloillakaan.
»Emäntä uskoo, että Nikkilä vielä laivoja veistää, ennen kuin kuolee?» arveli Vimpari ja katsoi syrjäsilmällä Nikkilää. »Melkein se semmoisia höpisee meidän äiti», arveli Nikkilä. Emäntä aikoi sanoa: ei se ole mahdoton asia ja Kaikkivaltiaan voimalle se on vähäinen, vaan asetti kuitenkin sanansa sananlaskun muotoon: »Toivotaan vetten takaa, ei toivota Tuonelasta.»
Kuolinsija! Runoilija Kasvoin kalpein lepää siin'; Silmä siintää, katseen kiintää Vielä taivaan sinerviin. Vetten vyöstä soi kuin yöstä Huuto sairaan Vellamon; Laitaan purren hiljaa surren Aalto vaipuu kuolohon. Kohtalo. Pakene, tullos vaimoksein Jo rinnoilleni uinumaan; Sa mailla vieraill' lemmessäin Saat taaton ko'in ja isänmaan.
Jokivarret ja vetten partaat, Laaksot, tunturit honkineen, Lehdot, nurmet ja vuorten kaltaat Loisin kultaan ja kukkaseen. Sitte laskisin tähtirihman Aallon helmahan helkkymään, Tähtirihman ja sädevihman Loisin aaltohon välkkymään. Niin, kun jättäisin pilven harjat, Tähdet aalloista loisteleis, Tähdet loistais, ja sädesarjat Taivaan talohon mielen veis! Hälläpyörä 2/4 1869; Kaikuja Hämeestä 1872.
Brask Konowill' on vuosia viettänyt, siell' aina äijät yksissä nähdään nyt: he usein kuomat parhaat on päällä maan, mut yhtä usein joutuvat jupakkaan. Lemulla oli verinen jo päivä päättynyt, ja kaatuneitten viimeinen valitus viihtynyt; maat tummui, tummui vetten vyö, kuin hauta hiljainen ol' yö.
Sehän rupesi olemaan jo liian mystillistä. Oliko tuo mies todellakin joka paikassa läsnä-oleva? Liikkuiko hän kuin jumalan henki vetten yllä? Muttila oli tietysti myös saanut sähkösanoman? hymähti Johannes. Vai onko vuorineuvos ehkä jo saapunut Berliniin? Topi ei vastannut. Johannes katsoi häneen ja huomasi nyt vasta, kuinka kalmankalpea hän oli.
Isä katsoi minuun tutkivasti, kävelin kuin hiilten päällä; ja Matti se oli niin hymyilevän-levollinen. Etkö huomaa, auttoi hän, milloin sauvalla vedet aukenivat ja Israel kävi vetten keskitse ? Silloin, keskeytin minä iloisesti, kun Mooses ojensi sauvansa meren yli ja punaisen meren vesi jakautui kahtia. Mistä sen olet lukenut, kysyi hän.
Viina velttomaista hiukan hauskuttaa, Meitä raikas vetten voima vahvistaa, Hauin vilpas ruumis uijan palkka. Neidot nuoret! niemen vihreäisen taa, Ett'ei kurkistella liiat silmät saa, Rientäkää, ja vettä viljoin loiskimaan Tottukaa, jos ette uida taidakkaan. Tanssi heikontaa ja kasvot kalpenee, Mutta kauneus ja ruusu poskille Uusi uimisesta virkeneepi.
Mutta tällä kertaa oli häät tulossa taloon. Siellä touhua ja juoksua, siellä meteliä ja hämminkiä, leivottiin, paistettiin, leikeltiin, keitettiin. Ihmistä kiehui kuin kattilassa pitkin portaita, pihoja ja puutarhoja. Mutta mitäs me nuoret siitä. Me vietimme omia ilojamme missä milloinkin miellytti, venehissä vetten päällä, koivikossa niemen kärjellä ja kalmistossa kirkkomäellä.
Jonka mukaan myös pian lennetään. Ja miksei? Myös kuuhun ja Marsiin? Jos kerran voidaan liikkua ja hengittää vetten alla, miksei opittaisi liikkumaan ja hengittämään myöskin ilmattomassa avaruudessa, jonkin puristetun aineen avulla?