Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
"Että suuri osa heistä vihaavat toisiansa, siihen siaan kuin heidän pitäisi rakastaa; mutta miksi he niin tekevät, sitä en ymmärrä." "He eivät tunne vielä Jumalan rakkautta, sen tähden eivät he voi rakastaa lähimmäistänsäkään." "Miksi tuo kokous oli noin riitanen?" "Siksi että siinä taisteli valkeus pimeyttä ja totuus valhetta vastaan."
Ihmiset kaikista mailman ääristä, sekä vanhat että nuoret, rikkaat ja köyhät olivat hänen lapsuudestaan saakka ravintolassa sanoneet hänen ymmärtäväisyytensä olevan selvä kuin päivän valkeus. Annilla oli semmoinen luonne, jota lyhykäisesti, vaikkei oikein osaavasti sanotaan pintapuoliseksi, mutta hän oli myöskin nopsa ja kätevä.
Yksityisiä. ruusun-punaiselta hohtavia pilviä vieri vitkaan kirkastuneitten ilmojen lävitse, ja veden kalvolla liikkui, purjeet levitettyinä, joiden häikäisevä valkeus komeasti erisi purpuran-värisestä, läntisestä taivaasta, muutamia laivoja, viiltäen kimaltelevia aaltoja, niinkuin summattoman suuret joutsenet, vienosti ja kuitenkin joutuisasti eteenpäin kulkien.
Aurinko koittaa, puhkeevat pilvet, haihtuvi orjuuden haamu, valkeus voittaa, käy yli Aunuksen korpien korkea aamu, louhien lomasta nousevat entiset, yhteiset muistelot esiin, onnesta omasta, vaipunehesta Venäjän virtojen vesiin.
Sun olennostasi on virrannut mun puoleheni pyhä valkeus, jonka loistaessa henkeni silmä on tunkeunut kauvas Jumalamme valtakuntaan. SAKEUS. Selam, mun lapseni, selam! Sinä saatoit mun näkemään autuutemme auringon. Hänen näin ja ikuisen rauhan sain. LEA. Hänen näin ja tämän kaiken sain.
Rukoile opettajaisi puolesta: Opettajallen' siunaus, O Herra, armost' anna, Ja heille pyhä valkeus Korkeudesta kanna, Ett' opetuksen oikean, Ja valistuksen vakavan He voisi minuun panna. Rukoile ystäviesi puolesta: O Herra, kaikki ystävän' Sä ota turvihisi. Oppaaksi tielle elämän Lähetä enkelisi. Suo että täällä tuskissa Ja ahdingoissa, vaivoissa Ystävyys lujenisi.
Näin minä lumisen kirkkomaan, ristejä silmänkantaman päähän. Oli kuin sieluni käynyt ois jäähän hirmuinen valkeus! niin hiljaist' on keskellä hautain. Risti ristiltä kuljin ma, luin minä kirjoituksia, tuossa outo ja tässä tuttu, kerjäläinen ja silkkinuttu, kaikki jo multaa niin hiljaist' on keskellä hautain. Vait! Kas, laulua yössä soi! Hautojen kesken ken laulaa voi?
Ett' aina oisin Sinussa Ja minun sydämmeni Temppelis jossa asuva Johtaisit askeleni; Silmäni aina avaisit Näkemään tahtoaisi, Ja Henki haavas kallihit, Minulle kirkastaisi. Ma uskon, epä-uskoni Sa poista lisää aina Uskoa, ole eloni, Leimasi pyhä paina Mun sieluhuni tulella Kastele elämäni, Ett' oisin tosi suolana, Valaise pimeäni! Maailman valkeus. Pimeys peittävi maan Synkkä yö!
Riutumuksen kelmee yö, Jonka synkee muoto poveheeni painui Yksin käydessäni vuoteen lepohon. Tuonne tänne siinä mietiskelin kauvan, Kunnes vihdoin aatokseni valkeus Muuttui sumuhäiriöksi himmeäksi, Kuvitelman tenhosauva vallan sai, Ja niin sielu unta uneksumaan päätyi, Unta kummaa, jota kertomaan nyt käyn.
Oi Vapaus, sinä kaivattu, korkehin tähtien alla, niin sinä saapunut oot, luonamme, armahin, oot, untemme morsian, vuossatain kaivattu, silmäimme soihtu. Katso, sun hurmastas lyö joka rinnassa syön, katso, sun askeltes tietä nyt riemun kyynelet kastaa. Miss' oli orjuus ja yö, valkeus on, vapaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät