Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Sinulla on elämä edessäsi. Tahdon elää sinun elämääsi. En vain tätä, täällä pinnalla, vaan myös sitä siellä alhaalla pohjavesissä. Noin nousi ja laski, läikkyi ja väikkyi heidän keskustelunsa. Joka aamu erkanivat he jälleen, mutta joka ilta painautuivat he jälleen aina lähemmä toisiaan. Oli kuin olisi pimeys valkeutta, valkeus pimeyttä rakastanut. Siksi yhtyivät he yön kuutamolla.
Tämän suuren, valtavan veden helmassa, on kuni tytär äitinsä rinnoilla, ihana vihreä saari. Tuhatkarvaisina loistavissa kukissa kimeltelee taivaan valkeus sen kasvistossa ja ihanimmat hedelmäin mehut virtailevat sen puutarhoissa.
Meidän pitää nyt ensinnä tietämän, että auringon kanssa ymmärretään hengellisessä tarkoituksessa kristillisyyden valkeus, joka on niinkuin aurinko niille, jotka matkustavat iankaikkisuuteen; jos tämä aurinko pimenee, silloin tulee hengellinen pimeys maan päälle niin, että matkustavaiset ei näe enää mistä tie menee taivaaseen.
«Voin ja olen huoletta. Ei ole enää pilven varjoakaan välillämme?» «Niin olemme yhtä! Jumalan nimeen, vaeltakaamme siis yhtenä elämän läpi! Mitä hän on yhdistänyt, sitä ei pidä ihmisten, ei sattumusten eikä minkään maailmassa erottaa!« Yö tuli, mutta puolisoiden rinnassa oli valkeus.
Jeesus sanoi: minä olen valkeus, sillä hän palveli valkeutta, niin ettei hänen oma tahtonsa ollut mitään, eikä kukaan nähnyt häntä itseänsä. Se oli juuri niinkuin tuolla torpassa. Friida, mitä sinä sanot! Eikö Jeesus ollut Jumala itse? Minä sanoin vaan: se on mahdollista, ettei meistä kukaan ymmärrä näitä sanoja. Tämän erämaan äärimmäisessä päässä on vielä yksi torppa.
Valahdellut sieltä täältä taivaan kultainen valkeus vuorten soliin. Kirkastanut milloin palasen tuollaisen Hiitolan sankarin lumisesta pantsarpaidasta, milloin etäisen, yksinäisen esitaistelijan jäisen kypärtöyhdön.
»Sa valkeus, ylpeys runon valtiaiden, lue hyväksein nyt pitkä into, rakkaus, joll' olen teostasi tutkistellut. Mun mestarini oot, mun tekijäni: sinulta yksin oppinut ma olen sen tyylin kauniin, jok' on kunniani. Näe peto, jonka tähden käännyin; auta sen ohi mua, viisas kuulu! Multa se vapisuttaa poven ynnä ponnen.»
Louhi, orjien emäntä, Valon kansalta varasti, Onnen kätki kuoppahansa, Sysipilvillä sokaisi päivän. Maa valitti, kansa itki: "Ukko, auta valkeus vapaaksi!" Kansa uusii viime säkeen torvien säestäessä. Ukko nousi pilven päälle, Siellä jyskytti, jyrisi, Pilvet puhkoi ja punasi, Ilmoihin salaman tulta iski, Louhen vallan mustan mursi: Päivä paistoi Miss' on Suomen sampo?
Mut kuvat, vaikka valheita, Vakuuttavat tok' oikeasta, Ja vertauksest' ontuvasta Totuuden myös voi tuntea, Ja Luojan valhekuvast' ihmisestä Viel' löytyy merkit alkulähtehestä. Viipuri 14/9 Peittyy jos kirkkaus taivahan Yön ja pilvien vaippahan, Peity ei sydämen Tähtönen. Sammuu jos valkeus maailman Syliin kuoleman, Sammu ei henkeni valkeus, Rakkaus.
Ja rakkain mulle on valkeus ja tunteen ja aattehen vapaus niin, niille ma uhrini kannan. Täss' istuin ma yksin ja kuuntelin ja sieluni silmällä katselin, oi, katselin monta vuotta! Nyt korviini siipien suhina käy ja vaikka ei kaikille kotkat näy, ma tiedän, en vartonut suotta.
Päivän Sana
Muut Etsivät