Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Samaa, minkä pitäisi olla jokaisen ihmisen elämäntyö. Mutta kaikki ihmiset eivät sitä käsitä vielä ja siksi on se jäänyt vielä vain muutamien yksilöiden hartioille. Siis mikä sitten? Tiedon valkeus. Tulla tuntemaan kaikki, mitä maassa, maan alla ja vesissä on. Ja jos mahdollista, tulla tuntemaan myös kerran, mitä piilee maailmankaikkeudessa. Ja jos tuo olisi mahdollista?
Oi Valkeus, ymmärtäjä, ymmärretty kautt' itses vain, mi itsessäs vain elät ja itseäsi rakastat ja hymyyt! Se kaaristasi, joka näytti mulle valolta heijastunehelta, koska ma tuokion sit' olin tuijottanut, nyt näytti kantavan kuin ihmiskuvaa sisällään, mutta jumalaistunutta, siks häneen kääntyi koko katseheni.
Valtaisesti nousi korkeuteen liekki, kaikkialle kajasti väikkyvä valkeus, ja partaiset kuuset vuoren harjulla hymyilivät suloisesti kuin aamuruskon tulessa. Nousi tervaskantoin rykelmästä savu, sakea ja pikimusta, ylös pilvihin ja kiiriskeli palloellen taivaskaton alla.
Mutta sinä käytät niitä omasta itsestäsi. Kuka olet? Näen kuin tuliset kielet sinun pääsi päällä. Minä olen Maailman Valkeus. Jokainen, joka uskoo minuun, se pelastuu, mutta jokainen, joka ei usko minuun, se kadotetaan. Oletko tietäjä? Monet ovat minua myöskin profeetaksi nimittäneet. Oletko profeetta? Olen se, josta kaikki tietäjät ja profeetat maailman alusta asti ovat ennustaneet.
Pannaanpa heidätkin työjuhdiksi, ajatteli Johannes, kytketäänpä heidätkin tehtaasen tai pesupaljan ääreen, niin on pian haihtuva heidän hipiänsä valkeus ja sammuva silmän tuikkiva elämän-ilo. Rahasta riippui kasvojen kukoistus, rahasta jokainen sorea piirre, ele, liike ja äänenpaino.
Ja valkeus on tunkenut pimeyden läpi sekä laskenut loisteensa vapautetun ylitse, joka, silmät vakaasti valoon kiinnitettynä, on ilokyynelten vuotaessa saattanut sanoa: "Kuolema, kussa on sinun otas? Hauta, kussa on sinun voittos?" Monta surua hän sittemmin on saanut kokea, poijes on temmattu moni niistä, joita hän sydämmestään on rakastanut.
Lygiläinen nosti kouransa, joka oli kuin nuija, niskaansa, mutisi jotakin ja rupesi kiivaasti raapimaan korvantaustaansa: täytyyhän hänen ennen kaikkea pelastaa neitinsä, »silmäinsä valkeus»... Olihan neiti itsekin sanonut, että nyt on hänen aikansa tullut... Kyllähän hän tekee parastaan. Mutta entä jos sitten käy hullusti?... Täytyyhän hänen ennen kaikkea pelastaa neiti!
Nyt alkoi äänet vaivan, vaikerruksen; näät tullut olin siihen paikkaan silloin, miss' itku suuri mielen kiersi multa. Ma paikass' olin, mist' on poissa valkeus, mi mylvii niinkuin meri myrskysäällä, kun sitä tuulten ristiriita pieksää. Tuo hirmumyrsky helvetin, mi koskaan ei lakkaa, kantaa sielut siivillänsä ja heitä lyö ja vierittää ja viskoo.
Temppelit tehdään ihmis-asunnoiksi, yksilöt yhteiskunnan muodostavat. Turha, kultainen mielikuva! Kumpi on kauniimpi: uskoa, että vapaus koittaa, toivoa, että valkeus voittaa, ja taistella valkeuden eestä, vai taistella tietäen, ettei valkeus koita, tietäen, ettei vapaus voita, ja sentään taistella?
Oi, tosi oot sinä ainut keskellä aikojen valheen, keskellä turhuuden, valkeus keskellä yön. Oi sinun luokses, sun rinnoilles minun henkeni kaipaa! KEV
Päivän Sana
Muut Etsivät