Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
En juuri pelkää kuolemaa, sillä minä olen koko elinaikani täyttänyt parhaan taitoni mukaan velvollisuuteni, ja luulenpa, ett'ei minun tarvitse vavista, kun taivaan Jumala kerran mahtisanansa kautta kutsuu minut tuomionsa eteen mutta kuitenkin värisyttää minua monesti, kun ajattelen mihin tilaan joutuvat vaimoni ja poikani Vilho, joka on saman ikäinen kuin teidän Edwardinne ja käy samaa kouluakin kuin hän.
Istuen kädet ristissä helvetin tulen takana, sanoo saatana pahanjuonisella katseella ja kauhealla hymyllä: 'voi, mutta nuot hullut vasta viisaat ovat, kun tekevät työtä minulle! Mutta kun hän näkee, että Sana astuu esiin ja yksin ryhtyy taisteloon, silloin hänen on paha olla; hänen polvensa lyövät yhteen, häntä värisyttää ja hän pyörtyy pelosta."
Ei voi täst' olla kosto kaukana. KOSBI. Nuo jotain katkerata hautovat. SIMRI. He viihtynevät kyllä aikanaan. KOSBI. Niin kolkkoa! minua värisyttää! Pois täältä vie, niin kauas, kauas, kauas! SIMRI. Ei Kosbi, ei: on täällä kansani. Syleilyni sun jälleen lämmittää. Kas tuolta isä vanhukseni astuu. Hän meit' ei hylkää. SAALU. Nuoret huimapäät Vaan koston tuntevat, ei rakkautta.
Se akkuna, jonka vieressä tiedän hänen syövän päivällistänsä, edustaa häntä, ja minä katselen sitä hänen sijastaan. Jos hän näyttää kasvonsa likellä sitä, saavat minun kasvoni rukoilevan ja alamaisen muodon. Minua värisyttää tänä hetkenä, kun näen sen tapahtuvan ja tiedän, että pallo on poukahtanut Mr. Creakle'n pyhään päähän. Traddles parka!
Mutta heitä yhdistää yhteinen vihollinen: se poroporvarillisuus, jolle yksi ihmiselämän suurimmista asioista, maailmankatsomus, on vain ulkopuolinen koriste, vaivatta valmiina saatu kuva, jonka eloton ilme värisyttää jokaista, poroporvaria itseään lukuunottamatta.
Pohjatuuli poutaisen taivaan alla teki tehtävätään. Kengät kylmi jo ihan sarveksi ja alkoi jalkoja puristaa ja muuten alkoi värisyttää. Kyyneleet tulvahti silmistä ja huokasi: "Voi taivaan suuri luoja minua onnetonta." Alangolla oli heinälato, jonka auki oleva ovi ammotti kuin olisi tahtonut avosylin kutsua turviinsa. Sinne pyörähti Pekka, työntyi heinäin sisään ja tunsi tarkenevansa siellä yötä.
JAGO. Ett' on hän min' en tiedä, mitä on hän OTHELLO. Haa! Mitä? mitä? JAGO. Maannut OTHELLO. Hänen kanssaan? JAGO. Niin, kanssa, päällä, miten suvaitsette. OTHELLO. Kanssa! Päällä! Hyi inhoittavaa! Liina, tunnustuksia, liina! Tunnustaa ja joutua hirteen vaivastaan! Ensin hirteen, sitten tunnustus; se minua värisyttää.
Vilu ja pelko alkoi värisyttää, eikä tahtonut riittää uskallusta mennä ilmoittamaan, sillä jos isä suuttuu, niin ei tiedä miten selälle käypi. Sen Kalle tiesi varmaa, että isä suuttuu, eikä olisi tahtonut ensiksi näyttäytyä, vaan ei kuulunut äitiäkään liikkuvaksi. Musti tulla kuhnusteli Kallen luokse ja ikäänkuin kummastelemalla katsoi silmiin, että mikä pakko siinä on seistä ja itkeä.
Tää vanhus, jonka omantunnon rauhaa ei syyt, ei pelko katua, hiiloksen edessä huolet' istuu, kuunnellen kuink' ikkunoita piesten tuisku pauhaa. Hän istuu yksin. Hiljan heittänyt hän turviin Jumalan on armahansa, kun, herättäin hänt' unelmistaan, nyt ov' aukenee, mies lumeen peittynyt yöks anoo suojaa hänen majassansa. Hän katsoo katsomistaan. Kauhistuin sydäntä värisyttää hirmu jäinen.
Pitkät, hallavat hopeahunnut päällä pellon päilyy, päällä keltaisen maan ja metsän, puiden oksilla häilyy. Tuosta tiedän, on päivä noussut; nostan itseniki, istun hiljaa ikävöiden ikkunata liki. Näen ma maantien, maan ja metsän, punaisen virstapylvään, näen ma pitkät piilipuut ja aamunkoiton ylvään. Näen ma elon ees ja taaksi ah, mua värisyttää! Tuska onnesta ollehesta sydäntä sykerryttää.
Päivän Sana
Muut Etsivät