Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Taas toinen, saarten ruhtinas, Niin keväinen, niin loistokas! "Sun ruusu-rinnoilles mä liityn, Saan rauhan autuaan, kun piityn Ihailemaan sun tuoksuas!" Niin uneksin ja toivotin, Mä saari saarta hyväilin, Vaan silloin aalto raisu kiskoi Mun saareni, sen kauas viskoi: Taas yksin jäin yömyrskyihin.
KERTTU: Juuri sellaista miestä voi suudella. ALLI: En minä. Toisellaisesta miehestä minä uneksin. KERTTU: Minkälaisesta miehestä sinä uneksit? ALLI. Maailmanmies hänen pitää olla, ivallinen ja itsetietoinen, muille kylmä kuin jää, minulle kuuma kuin tulivuori. Lennosta pitää hänen ampua minun lempeni, leikillä tulee hänen totta puhua.
Minä laskeuduin niin ylpeänä, niin tyytyväisenä nukkumaan, sydämeni sykki niin kiivaasti kuin kuumeessa ja koko yön uneksin minä Sevillan parturista. "Minä luulin hänen nyt yhä useammin tulevan luoksemme. Mutta toisin kävi. Hän pysyi melkein kokonaan poissa. Hän tuli tuskin kertaakaan kuussa ja aina vain kutsuakseen meitä teaatteriin. Vielä menimme kahdesti hänen kanssansa.
Miksi? Siitä syystä, että minä vanhuudestani huolimatta olin niin lapsellinen. Sinä ja minä yhdessä, toinen toistemme tovereina niinkuin ennen ajattelin, sehän oli sula mahdottomuus joka suhteessa. Minä en sitä edes enää olisi toivonutkaan. Mutta sinä ja minä yhdessä naapureina, joilla olisi seuraa ja ehkä hiukan iloakin toisistaan, siitä uneksin vielä.
Voi! sydämelleni tuon sievän Ainan Tahtoisin mieluisasti minä painaa! AINA. Oletkos unissasi nähnyt minua? LAURI. Mä usein näen uuta sinusta, Kuin oisit ruusuiseni metsistössä. AINA. Mä myöskin usein sua uneksin. Vaan, Lauri, tule lakan luoksi, jossa Mun kyyhkyin ovat, sillä kyyhkytkin Sua kiittää tahtoo avustas, Kun kotkan häijyn kaasit luodillas. Ai! kyllä ehdimme sen tekemään.
"Voi", sanoi hän suruisesti hymyillen, "minä ajattelen näitä asioita joka hetki ja yöllä niistä uneksin. Anna minulle anteeksi. Minä en saa itseäni hillityksi. Sinun lempeä osan-ottosi houkutteli minun unohtamaan itseni. Puhutaan toiste näistä asioista.
Toivon varsin hartaasti, että löytyisi joku, joka voisi herättää ja ylläpitää jalompaa puolta minussa . Minä uneksin jalosta, ylevästä, Jumalisesta miehestä. Häntä tahtoisin minä seurata, vaikkapa jättäisinkin kaiken muun!
Mielestä hänt' en minä poistaa voi! Tiedätkös, usein häntä uneksin; Mä häntä taas nyt nähdä tahtoisin! LIISA. Ai, Aina! vaan jos vaari tietäis sen! AINA. Ken ties sen kerron vielä vaarille! Kosk' onnellinen siitä olen ma, Niin varmaan vaarinikin ilon saa. LIISA. Et suinkaan, ei! Hän siitä kuolla voisi! AINA. Kun vaara ohi on? Ei hätää oisi!
Minä uneksin kahdesta koivusta, yli virran jotk' kasvoi yhteen, ja unta mä näin, että kevättä kaks saman antoi sadon ja lyhteen. Sinä taidatko unia arvata? Jos et, niin anna olla! Mut jos sen tahdot sa selvittää, se selvitä suutelolla! En takaisin muuta mä tahdokaan, mut anna mun ylpeyteni, mun alppiruusuni ainoa ja ainoa aarteheni. Se köyhän ol' leipä ja köyhän turva ja ystävä yksinäisen.
Mitä ennen olin, varjoks' muuttui Toivon kirkkaus vaaleni. Woitot voitetut sekä voitettavat, Kaikk' ol' tyhjää rinnalla onnen sen. Kevät-tuulet purjeitani veivät Pitkin aavoja meriä Päiväkirkkaat, kuohuvat aallot nosti Autuuteni jumalten kotihin. Silloin murhe joutui. Iltamalla Perää pidin ja uneksin; Rinnallain Oihonna valvoi yksin, Taivon tähti katsellen meihin loi.
Päivän Sana
Muut Etsivät