United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä ajatellessani nukuin maukkaasen uneen ja uneksin koko yön väliin vaivaloisesta, väliin helposta ja mieleisestäni työstä. Jonkun päivän kuluttua, kun jo olin tottunut kohtalooni tyytymään, tuli poliisimies kaupungista tarkastelemaan, olivatko kaikkein työmiesten kirjat tehtaan konttorissa ja oikeassa kunnossa.
Minä uneksin, niin luulin, että kerta, sillä aikaa kuin hän puhalsi tuota surkeata huilua, vanha vaimo, joka ihastuksissaan ja ihmeissään oli yhä enemmän lähestynyt häntä, kumartui hänen tuolinsa selän yli ja syleili häntä hellästi niskasta, joka hetkeksi seisautti hänen soittonsa.
Eeva avasi sen ja luki seuraavaa: «Olen uneksinut että voisin elää, elää täydellisempää ja kauniimpaa elämää kuin mikään romaani milloinkaan on osannut kuvailla. Pikku Eeva neitoseni, jota niin usein olen kantanut sylissäni, hyvä nuori immyt, jota tahtoisin koko elämäni kantaa sylissäni, sinun täytyy kuulla mitä olen uneksinut, mitä vieläkin välistä uneksin!
Hänelle ei ollut siis mitään tapahtunut. Ei sitä eikä tätä. Kalvaava todellisuus oli siis ainoastaan uni, ajattelin minä. Ketä? Ketä ? Niin; ketä kiitit ja ylistit? Minähän makasin ja uneksin, kuulithan Kiitit ja ylistit jotakin, johon et itse usko? Minulle kuitenkin tuli mieleen sellaista. Minähän olin unessa. Sinun ei olisi pitänyt tehdä minusta epäilijää.
Minä uneksin päivästä, jona voisin isällistä ystävääni vielä suuremmalla oikeudella kutsua isäkseni; jona saisin tervehtiä vielä kalliimmalla nimellä häntä, jonka sisarellisen rakkauden luulin jo voittaneeni. Minä en voi olla tätä sanomatta, että paremmin ymmärtäisitte, mitä minulla on vielä sanottavaa, ja muuten sitä tuskin ollenkaan ymmärtäisittekään".
Maita ja meriä on hän matkustellut, paljon lukenut, paljon oppinut, mutta kun hän tahtoo unohtaa, niin unohtaa hän kaikki, ja muistaa yksin minua. Niin, hän muistaa vain minua. KERTTU: Kenestä sinä puhut? ALLI: Hänestä, josta minä uneksin. KERTTU: Ja oletko ehkä jo hänet löytänyt? ALLI: Kuule, nyt Maiju varmaankin suuttuu, ellen minä heti mene syömään aamiaista. Päästä minut! KERTTU: Mene.
Ei mikään peitetty tulevaisuus himmentänyt häntä kuun säteissä. Ei mikään varjokas jälki jäänyt häneltä siihen puutarhaan, jossa uneksin käveleväni koko yön. SEITSEM
Minä uneksin olevani kallio, rosoinen, ruma ja hedelmätön. Mutta sydän sykki kallion sisässä, vangittu sydän. Se sykki itsensä veriseksi vankilansa muuria vastaan, sillä se ikävöi ulos auringonpaisteesen, mutta ei jaksanut murtaa kahleitansa. Se itki kallion kovuutta, itki sitä, että kallio on hänen elämänsä vankilana.
Mutta jos Gottfried on oikeassa, niin Fritz on uhrannut elämänsä sulalle erhetykselle. Kuinka minun käy sitä uskominen? Vaan jos hän kuitenkin huomaisi sen, kuinka hänen elämänsä muuttuisi! Emmekö vieläkin voisi saada häntä takaisin? Mutta minä uneksin. Lokakuun 25 p. 1520. Yhä palavampia sanoja T:ri Lutherilta. Me olemme tänään lukeneet hänen uuden kirjansa Babelin Vankeudesta.
Oman sänkyni päälle olen pannut pikku Puxlin ... voi kuinka väsynyt se koiraparka oli. Kadun, että otin hänet mukaani. Nyt hän nukkuu tyynesti ja hyvin ... luulen että hän uneksii ystävästään ja suojelijastaan, setä Rudolf Dotzkystä. Ja minä uneksin sinusta, Martha. Meillä on ollut kauhean kuuma marssiessamme tänään.