Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Jo uhkaili Esa: Kun olisi telehvooni ja sillä kun ärjäsisi sille, niin pitäisi sen lähteä! Ottokin sai siitä intoa. Hän uskoi ja lisäsi ikään kuin näyttääksensä härälle: Kun sille oikein ärjäsisi, niin voi voi kun se säikähtäisi, ja menisi niin jotta ei eteensä näkisi!
Ja samassa hetkessä tarrasikin hän hampain Tuppisen käsivarteen. »Elä sie helevetissä pure!» oudostui siitä jo Tuppinen, joka ei moista odottanut. »Puren kyllä!» uhkaili irti rimpuileva Manasse ja tavoitti uutta puraisua niin äkäisesti että tavottaessansa aivan ärähti vihaisesti, kuten koira: »
Viekäät se patruunille." "Hän kyllä minulle nauraisi." "Saattaisipa niin tehdä; mutta kyllä hän vastaan ottaa, ja vielä kiittääkin, jos hänen oikein tunnen. Kukatiesi herra saa koulun sen toisen siasta, joka uhkaili lapsia lyödä." "Vai niin! kuulitte siis mitä puhelimme. Luulin olevanne kuuron." "Olen kuullut joka sanan; minulla on hyvä kuulo, koska tahdon." "Ottakaat siis kumminkin rahat."
Näytti siltä, kuin pari myllynsiipeä olisi suhissut ilmassa. Tuon tuostakin hän uhkaili valkeilla hampaillaan takaa-ajajoitansa. Kun Hannu ja Robert joutuivat tappelupaikalle, penikka näkyi jo vähän virkistyneen ja pysyi nyt äitinsä rinnalla. Mutta koirat eivät luopuneet heistä, vaan kihisivät heidän ympärillänsä kuin paarmat.
Eipä tiedä, vaikka jo tällä matkalla ottaisi teiltä koko otuksen, uhkaili Ville. »Laine» solui sievästi alaspäin kiihtyvässä virrassa, kierti koreasti niemekettä kosken niskassa. Aalto kohosi notkeasti keulan alta ja hajausi kahtaalle leveinä lainevöinä virran kiiltävään kalvoon, kunnes tapasi rannan ja loiskahti pärskähtäen törmäkiville.
Kuka niitä myöden kulkee ja silmänsä sulkee, hän papin pussiin putoo ja lempo säkin suun kiini kutoo! Hauku nyt jo Otto! tarttui Juntus. Otto haukkui ja Vesa uhkaili häntä kepillä, hätistellen: Sipi... Sipi, pois koira! Naurettiin, rähistiin. Koirat ärisivät ja haukkuivat.
Jussi Punnitulle kostonhaluisena jatkoi Sakari, uhkaili, kuin ankaran saarnaajan tavoin julisti: »Minä, jos ei muu auta, niin kiipeän Punnitun mökin katolle ja savutorven kautta kolistan ja kopistan sitä paatunutta paikkaa, niin että sen pitää herätä.»
Holpan Paavo se siellä kuuluu mekastavan, sanoi emäntä. Sepä se, se se. Sepä se. Kyllä mie sen pallin opetan. Minä tapan sen! uhkaili Penja. Siitä kertoi minulle Riitta. Nyt neuvottelin mitä keinoja käyttäisin vastustajalleni. Mutta lyypä kun olin luonnoltani, niin pisti päähäni tuuma. Menin eräänä yönä Penjan lanttumaahan ja etsin sieltä miehen pään kokoisen lantun.
"Meidän täytyy tehdä tehtävämme; seuraatteko meitä hyvällä?" kysyi poliisipäällikkö. "En hyvällä enkä pahalla", sanoi lautamies. "Varmaankin toisella tai toisella tavalla; lain koura on perään antamaton", intteli poliisipäällikkö. "Minä olen lain mies itsekin ja tiedän mitä maksaa vangita viaton mies; pois täältä menkää ja paikalla!" uhkaili lautamies.
Hän uhkaili: »Jos sie, juukelj, et sano sitä iitä niin mie kun paan nää silimälasit pois ja otan patukan pellolta, niin niät». Se auttoi sen verran että Manasselta pääsi itku. Isän into koveni, hän kysyi ankarasti: »Minkästähe sie, juukelj, et sano iitä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät