United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinä se luulet olevasi iso viisas ... mutta odota ... tulehan vielä minulta velkaa tahtomaan ... tulehan... Et saa vaikka paikalle kuolisit... Pannaanhan mieleen!" uhkaili Hikliini. "Pane vaan mieleesi, anna olla oikein hyvässä muistossa, ettei unehdu", ilkkui Erkki. "Et saakaan ... et vaikka piru olisi", äyvästi Hikliini vielä mennessään oven ravosta.
Samoin teki Esakin lisäämällä, kannuansa uhkaavasti heilutellen: Ja minä kun olisin tällä kannulla vetäissyt, niin sarvet siltä olisi pitänyt katketa! Niin he alkoivat saada rohkeutta. Pelko tosin kyti alla. Esa uhkaili: Ja vaikka mikä tulisi, niin minä en pelkää... Vaikka tulisi vielä isompi härkä, niin minä vain löisin, ja sitte kun se menisi pakoon, jotta metsä vain ryskäisi.
Itku pyrki ääntä sortamaan, kun hän uhkaili: Minä hoidan ennen vaikka yksinäni koko karjan, ennenkuin Vapun kanssa. Menköön vaan ja pitäköön... Antaa mennä, antaa mennä, enhän minä sillä, rauhoitteli Auvinen lähtien pois. Hänelle oli keskustelun aikana selvinnyt syy, miksi Aliina pyrki piian töille, ja hän kiroili mielessään omaa itseään, kun piti tuollaisia juttuja olla, jotka pilaavat kaikki.
Marianne uhkaili häntä leikillisesti sormellaan. "Lopuksi teette te minut liian vahvaksi, tohtori, ja minä oikein häpeän terveyttäni. Te pakoitatte minut tunnustamaan taudinoireita, joista minä en puhu ollakseni herättämättä levottomuutta. Yöllä esimerkiksi voin minä hirveän pahoin useamman tunnin, tuntui siltä kuin sisukseni olisi revitty rikki." "Mitä sinä sanot?" kysyi Mathieu aivan kalpeana.
Se kirosi ja hyppäsi ottamaan keppiä voidaksensa maksaa. Mutta nyt pääsi Manasse polvillensa. Kiireesti nosti hän housut oikeaan asentoon ja ne näpissä alkoi hän painaa pakoon, minkä sai jaloista irti. Jälestä seurasi kivi- ja palikkasade ja haukkumasanojen tulva. Hengästyneenä pelastui hän metsän suojiin, pysähtyi ja uhkaili siinä: »Kunhaan nyt tulisivat, niin eivätköhään näkis!»
Saku viskeli innoissansa kiviä ja Otto uhkaili: Kun me miehen kokoisella kivellä oikein viskaisimme, niin vaikka olisi miten monta poikaa, niin ne lähtisivät pakoon... Ja nyt lukivat he saamansa kuhmut. Jokainen oli saanut useampia, mutta Juntus sanoi niistä: Eipä ne näy... Tuo Vesan vain näkyy.
»Vaikka ois sata mestarii, niin viskoisin», vannoi Manasse synkkänä, viskasi taas härkää ja uhkaili: »Ja jos nyt tulisj tuohon mestarj, niin löisin nyrkillä ja potkaisisin niin jotta tuntuisj!» He nauttivat jo siitä löylytyksestä. Hiku pieksi kepillä tietä ja uhkasi: »Ja mie kun tällä kepillä näin veteleisin selekään, niin ihan makkarat nousisj... Eikö nousis, Manasse?»
Mutta silloin käänsikin Manasse vihansa huudahtajaan. »Ja vaikka ihellesj annan, niin suat!» uhkaili hän Attea. Tämä vastasi ärsyttävästi: »Annappas!» »Annan kyllä!» menetti Manasse malttinsa, tarrasi kiini ja alkoi murikoida. Mutta nytpäs sekaantui asiaan koko joukko. Kolmen miehen voimalla rynnistivät he. Siinä oli mylläkkää, huutoa, kiroilua. Vedettiin tukasta, itkettiin, haukuttiin.
Mene siitä pois, sanoi tollake, kun kuuli niin tivakoita ääniä. Kyllä minä menen ja ilmoitan sinun juontisi isälle, niin se sinut opettaa, uhkaili Anna Liisa. Sano vaan, sano, sano, juokse paikalla sanomaan, turisi juopunut ja mennä toikkaroi pakosalle, useimmin kylään tai toisiin huoneisiin.
»nyt ei kiitetä, kyllä minä nyt tiedän mikä on merrassa.» Kun tulin sedän taloon, siellä emäntä otti kirkkoon minut. Se potuutteli oikein aika tavalla mokomasta käytöksestä kyläretkelläni. Ajattelin että ei nyt pidot parane, jos ei vieraat vähene, ja pistin pillit pussiin, lähdin kävelemään kotiin. Emäntä kankutti jälkeen ja uhkaili, että