Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Virsi vieraiden kaukomaiden, jossa ihmiset vielä voivat olla hulluja rakkaudesta... »Yön halki kuin sade keväinen mun kauttani humisi hurma sen, oli kuin ois kantanut aalloillaan sulotuoksuja tuuli vierahan maan, kuin kertonut oisi se onneni hukkaa, mi koskaan, ei koskaan kukkinut kukkaa.» Hän kuunnellut kauhistuneena ja lumoutuneena. Silloin...
Puhu, tuuli, nyt siipeen ja purjeeseen, ma kotkana käyn yli vyöryvän veen; lokit jäljessä kirkuen kiitää. Alas aaltoihin nyt älyn arkinen työ! Kenties karit purteni pirstaksi lyö; mut sorjaa *on* laineilla liitää! hajamielisenä, ajatuksistaan heräten. Vai laulua? Se Lindin kuoro on, harjoittaa huomiseen se ilohon! GULDSTADILLE, joka tulee ulos päällystakki käsivarrella.
Mies naurahti ja sanoi: Siellä on tänään perjantai ja huomenna on lauantai, mutta mikä teillä täällä lienee? Me otamme sen Inarin ajanlaskun käytäntöön. Olkoon meilläkin tänään perjantai, sanoi Mikko. Perjantai? Päästäänkö huomenillaksi kirkonkylään? kuului miesjoukosta ääni. Päästään, kun ollaan ahneina, sanoi venhemies. Nyt auttaa tuuli, on ihan peräntakainen, kun vain pysyisi tuolla.
Pysähtyessään aukeaman laitaan näki hän jotakin outoa koivun alla, jota tuuli huojutteli ja pudisteli. Astuen suksensauva kädessään lähemmä huomasi hän pilvien ohetessa ja kuun selvemmin kuumottaessa oudon rakenteen, joka vähitellen selvisi hänelle epäjumalan kuvaksi.
Tästä seurasikin, että kreivittären hyvä tuuli yhtäkkiä katosi; hän sai kovan hampaan pakotuksen, kääntyi poispäin ja tuijotti jäykästi ojaan.
Noustuani maalle Falmouthissa, matkustin sieltä jalkasin, sentähden, että oli huokeampi kuin hevosella ajaminen ja osaksi senkintähden, että olin kovin huolissani ja jalkasin matkustaminen oli paras keino surullisia ajatuksiani haihduttamaan. Matkani kahtena ensimmäisenä päivänä oli hyvin kaunis ilma, sillä kävi etelä tuuli.
Nopeasti sytytettiin taas vartiotulet ja sadoittain kekäleitä lensi heti leirin kuiviin puuvarustuksiin. Pian leimusivat puiset muurit ilmitulessa. Sakea savu, jonka tuuli ajoi päin bysanttilaisten silmiä, teki vallien puolustamisen mahdottomaksi. He peräytyivät leirin keskiosaan. "Oi, jos nyt saisi kuolla", huokasi Belisarius. "Lähtekää leiristä! Menkää porta decumanan kautta ulos!
Hiukan kiihtyi tuuli Sulkavaan tultaessa, mutta siitä oli vain etua, sillä sillaikaa kun hallitsijattaren täytyi sulloa vaippakääröisen silmäteränsä kannen alle, sai ylioppilas vahvistaa Savonlinnan laiturilla vihoviimein tekemäänsä tuttavuutta tyttösten kanssa, ja Don Juan oli kohta niin vilkkaan keskustelun alaisena, että koko nuorelta ryhmältä pian jäi huomaamatta, kuinka tuuli tuimeni ja miten kahdet kapinaa vainoavat silmät singauttelivat salamoita heitä kohden.
Tuu, tuu, tuutiluu. Eikä tule unikaan helmahansa ottamaan, suomaan lievitystä. Tuu, tuu, tuutiluu, kylmä on mun kotisen'. Nuku, lapsi kultanen, vaikka tuuli vinkuu. Tuu, tuu, tuutiluu, myrsky raivoo ulkona, suru äidin rinnassa viiltelee ja polttaa. Tuu, tuu, tuutiluu. Eipä tahra katuen, virtaillessa kyynelten, langenneesta poistu. Tuu, tuu, tuutiluu, nuku, lapsi viaton!
Näin hän lauloi: "Meri oli tyyni kun rannalta läksin, Ja huh, hah, hei, kun rannalta läksin, Vaan selällä nousi tuuli, Vaan selällä nousi tuuli." "Eikä tällä pojalla suruja ollut, Ja huh, hah, hei, ja suruja ollut Tähän päivään asti. Ja tähän päivään asti." Värsy seurasi värsyn jälkeen, eikä tahtonut niistä loppua tullakaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät