United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt nuorten haudalla lehmus nuokkuu, Siell' laulaa linnut, ja tuulet huokuu; Sen suojaan istuvi siimekseen Tuo mylläripoika armaineen. Ja tuulet ne henkivät murheisin mielin, Ja linnut ne laulavat kaihoisin kielin, Käy veikeät nuoret jo miettiviks, He itkevät, eivätkä tiedä, miks. Kaikkoo pois! On päivän lemmikki synkkä yö Ja kevään lemmikki talvi. Elo lempivi kuolemaa Ja, oi, sa lemmit mua!
Lepäsivät he kaikki nuotion leimutessa ja taivaan tähtien pilkkiessä; mutta heidän ympärillään kuivettuneissa kuusissa paukahteli pakkanen ja jylhässä metsässä veisailivat kylmät, huokailevat tuulet. Ja aamun valjetessa läksivät veljekset hiihtelemään saaliinensa kohden kotoa taas; ja raskas oli heidän taakkansa, mutta hauska. Varhainen ja kaunis oli seuraava kevät.
Mit' tiesikään hän elämästä nyt? Niin monet suuret unet, toivehet vain oli välkettä ja valekultaa. Ja poikki oli vanhat sitehet ja isä sekä äiti oli multaa. Mit' oli aika hälle jättänyt? Maan, pilvet, taivaan tuulet, valon tuolla! Niin helppo elää, keveätä kuolla. Ei ollut ilta, yö, ei aamukaan niin oli ihmeen valkeata vaan. Kaatuneiden muistolle.
Työt kehnot ihmissilmä ilmi saa, Vaikk' allensa ne peittäis vankka maa. Kolmas kohtaus. Huone Poloniuksen talossa. LAERTES. Kaluni laivall' ovat; hyvästi! Kun tilaisuutta on ja tuulet sopii,
GLOSTER. Kuningas raivoo aivan. CORNWALLIN HERTTUA. Minne lähtee? GLOSTER. Hän tahtoo ratsastaa: en tiedä, minne. CORNWALLIN HERTTUA. No, matkaan menköön: oma häll' on valta. GONERIL. Hänt' älkää jäämään käskekö, oi, älkää. GLOSTER. Ah! tuloss' on jo yö, ja tuimat tuulet Rajusti pauhaa; peninkulmain mailla On tuskin pensasta. REGAN. O, ykspäisille On heidän oma hankkimansa haitta Opetus paras.
Tästä käärmeen kaltaisesti monista valkeista, tuskin käsivarren paksuisista koivujen rungoista kudotusta ruhosta kohoaa yksi lehtiviuhko taivasta kohden, ikään kuin nuo kylmät tuulet olisivat ne semmoisiksi aitakasveiksi kerinneet.
Veet tyrskyilee, käy tuulet yön, soi lokkein kirkunaa. Päin päivänlaskun säihkyä käy tiemme myrskyn myötä; hyvästi, aurinko, ja sä maa isäin, hyvää yötä! Vain hetkeks päivä peittoon jää, tuon aamun jällehen; voin vettä, taivast' tervehtää, mut synnyinmaata en. Sä tyhjäks uljaan linnan näät, jäi telkeet portin suulle: Pihalla versoo ruohonpäät, ja ulvoo koira kuulle!
"Ole niin hyvä ja anna kissani olla rauhassa. Me tanssisimme aivan hyvin ilman pianoakin. Ja sitten..." Tuolla lailla jutellen soinnukkaalla äänellään, oli Aina pian luonut esiin erinomaisen ihanan, hymyilevän eidyllikuvan. Ja siinä aurinko niin heleästi paistoi, ja tuulet niin armaasti suhahtelivat.
ja juuri kuin olivat ehtineet tähän saakka laulussa, kuului rytinää ja rätinää, ja samassa makasivat Rutimo ja Pilviparta pitkänään maassa. Rutimo oli siihen aikaan 393 ja Pilviparta 355 vuoden vanha. He eivät olleet itse huomanneet kuinka heidän juurensa vähitellen olivat kuihtuneet ja mädäntyneet, niin että taivaan tuulet saivat heistä voiton.
Usein sattuu, että pahoilla miehillä on erittäin hyvät vaimot, johtuneeko se sitte siitä, että he arvioivat ylen korkealle ne hyvät tuulet, joita joskus sattuu heidän miestensä elämässä, vaiko siitä, että sellaisten miesten vaimot ylpeilevät kärsivällisyydellään.