United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen elämänsä katkeruutta vielä lisäsi yhä yltyvä ruumiillinen heikkous; päänkivistys vaivasi melkein alituisesti, oli öitä sellaisia, joina hän ei ummistanutkaan silmää, vaan käveli kaiken yötä edes takaisin lattialla, tai loikoi pitkällään pää sohvan reunan nojassa, mitä tuimimpien tuskain vallassa.
MERCUTIO. Sa, lemmen-orja! Lainaa lemmen siivet, Yl ahtaan tomun kiidä. ROMEO. Syvään kiiti Sen nuoli rintaan, ett'en kiitää voi sen Keveillä siivillä; niin ahtaass' olen, Ett'en voi tuskain ahdett' ylös nousta: Ma lemmen raskaan taakan alle vaivun. MERCUTIO. Vai siihen vaivut? Raskautat näin lempes; Liiaksi painoa niin hellän kestää. ROMEO. Lempikö hellä?
Sotilas, joka taistelee vain niin kauan kuin kameli hengehtää, on varma paratiisiin pääsemisestänsä. Kenen jalat pölystyvät taistelussa Herran asian hyväksi, hän pääsee suurena tuomion päivänä etemmäksi ijankaikkisten tuskain asunnosta, kuin nopeinkaan ratsumies ehtii rientää tuhannessa vuodessa."
Maailmaa, Mun koko tuskain mailmaa täytyy kantaa, Ma kannan kantamattomia, vaivaan Jo sortuu sydän-kulta. Sa sydän ylpeä, sa tahdoit nää! Sa tahdoit hurjan onnellinen olla, Tai kurjan kurja, sydän ylpeä, Ja olet kurjan kurja. Mitä tiennee ainoa kyynel, Mi silmää kaihtaa näin? Se entisaioilta vielä On jäljellä silmässäin.
Väärä kunniantunto, sanoi rovasti, eli toisin sanoin, juuri lausumasi sanansa mittaisuus, se se kutkutti ja kutkutti niin kovasti, ett'ei rikkonut äkkiväärää ja mieletöntä lupaustaan. Jumalan mies tapettiin, viisas ruhtinas sai maistaa helvetin tuskain esimakua rinnassaan jo täällä maan päällä. Semmoista, niin siitä seurasi, kuin oltiin sanansa mittaisia.
TAMORA. Jos tuntisit mun, kyllä puhuisit. TITUS. En hullu ole; kyllin sinut tunnen: Tää käs' sen todistaa, tää punapräntti, Nää vaot, tuskain, huolten kyntämät, Yöt raskaat, vaivan päivät, surut kaikki Sen todistavat, että sinut tunnen: Tamora olet, korska keisarinna. Nyt vaaditko mun toista kättäni? TAMORA. Ei, tuskain mies, en ole Tamora: Hän pahaa sulle suo, mut minä hyvää.
BRABANTIO. Siis Kypron meiltä vieköön turkkilainen, Sit' ei hän saa, jos nauraa voimme vainen. Se tuomion hyvin kantaa, jok' ei siitä Muut' itselleen kuin lohdutusta niitä. Mut sitä tuomio ja suru painaa, Ken tuskain hinnaks kärsimystä lainaa. Kaksmieliset on moiset lausumat, Sokuriksi ja sapeks kelpaavat. Mut sanat sanoj' on; en koskaan kuullut, Ett' ehjäks sydän korvan kautt' on tullut.
Nyyhkimään kun puhkesimme, verta oli itku tuo. Tuskain yöksi oli luotu yö, kun kahden oltiin juotu riemut, joita malja suo. Kalpenit, mut murhein äänsin: Oispa kuolo ylkäs tuo! Sua, tavernin vartiaa laiskaa, ovi auki! auki, hoi! Kuu, kaartaen pilvenkaiskaa, yli moskean katseen loi. Kas kuuta! se hymyillen nousi, kuin lempeä täynnä se ois... Ei, tänne nuoli ja jousi: alas ammu! ammu se pois!
Luuli jo, että oli äsken omantunnon hereille saanut ja että Esa nyt jo tuskain kanssa palasi. »No, mitä nyt kuuluu?» kysyi suutari. Esa meni suoraan suutarin viereen. »Sinäkö olet kehoittanut Saviojan Villeä panemaan velasta hakemukseen!» »Minäkö?» »Sinä!» Esa antoi suutarille niin kovasti vasten leukoja, että tämä lensi tuolineen nurin niskoin.
Laiva oli siis ennen pitkää liikkuva Amerikan vedellä. Aamuisella en nähnyt Fabiania tavallisella paikallaan, mutta Drake istui paikallensa. Vaikka räyhäävä tuo katala näytti minusta levottomalta. Etsikö hän omantuntonsa tuskain unhotusta viinin kiihoituksista. En tiedä, mutta tiheään hän ryypiskeli tavallisten toveriensa kanssa.