Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Kaikki nuoret, jotka oliwat meiltä päin kotoisin, lähtiwät minun kanssani yhtä matkaa; siellä päin oli Warasenkin ja Agnetan asunto. Päästyänsä oman talon kohdalle, aikoi nuori Waranen lähteä Agnetaa kotiinsa saattamaan, mutta tyttö kielsi, sanoen tahtowansa huonosti woiwaa Fabiania kotiinsa saattaa.
Ei ketään näkynyt kannella. Matkustajat olivat menneet ruokahuoneisin, matruusit olivat paikoillaan, upseerit toimissaan. Ruorimiestäkään ei näkynyt perän puolessa yhtään, laiva kun makasi ankkurissa. Kello 5,10 tohtori ja minä yhdyimme Fabianiin ja kapteini Corsicaniin. Minä en ollut nähnyt Fabiania tuon pelinäytelmän jälkeen.
Aavistiko hän vihdoin, että tuo mielipuoli raukka oli se nuori tyttö, jota hän jo monia vuosia rakasti? Corsican ei voinut antaa minulle siitä selkoa, sillä Fabiani ei ollut sinä yönä virkkanut sanaakaan. Corsican tunsi tykönään jonkunlaisen veljellisen helleyden Fabiania kohtaan, jonka pelkäämätön luonto aina lapsuudesta asti oli häntä ihastuttanut, ja hän oli kovin murheissaan.
Minä luulin näkeväni hänen silmänsä kiiltävän hunnun läpi, kun hän loi ne Fabiania kohti. Hän meni aina Fabianin eteen, ja tämä hyppäsi jaloilleen kuin sähköitettynä. Huntuun peittäytynyt nainen laski kätensä hänen sydämensä kohdalle ikäänkuin lukeaksensa sen sykkimisiä ... ja katosi sitten kapin taa. Fabiani astui takaperin ja miltei pudonnut polvillensa, kädet ulospäin ojennettuina.
Ankaran ponnistuksen perästä virkosin kuitenkin kohta. Minä olin langennut polvilleni, nousin ylös ja katsahdin ympärilleni. Elleni nojasi Fabiania vasten. Harry Drake seisoi entiseen asentoonsa kivistyneenä, mutta kasvonsa olivat mustat. Oliko tuo onneton, jonka miekanterä veti salamaa puoleensa, kuoliaaksi lyöty?
Monta kertaa katseli hän minua kulmain alta, sillä niin hävytön kuin oli hän ei juljennut eikä tahtonut katsoa minua silmiin. Etsikö hän Fabiania pöytävieraiden joukossa? Sitäkään en tiedä sanoa. Merkillistä oli, että hän tuota pikaa nousi pöydästä ennen atrian loppua. Minäkin nousin pois pitääkseni häntä silmällä, mutta hän meni hyttiinsä ja sulkeusi sinne. Minä menin kannelle.
En tiedä, minulla kun oli ennalta saatu arvelu, mutta minusta näytti ikäänkuin Harry Drake olisi pitänyt Fabiania silmällä. Tottapa Fabiani oli sen havainnut, sillä hän kysyi minulta: Kuka on tuo mies? En tiedä, vastasin minä. Hän on vastoin luontoani! lisäsi Fabiani.
Se on eräänlainen kallionkieli, joka pistää ulos virtaan, joka kuohuaa kaksisataa jalkamittaa alempana katselijaa. Elleni silmäili ympärilleen ja näytti vajonneen äänettömään ihastukseen. Tältä paikalta putous on ylevin nähdä, väittävät oppaat, ja niin se onkin. Emme tahtoneet häiritä Fabiania. Corsican, tohtori ja minä lähenimme "Pöytäkalliota". Elleni pysyi yhä liikkumattomana kuin kuvapatsas.
Elleni pudisteli valkoista tukkaansa, ja ihastuttava ruumiinsa vapisi. Lieneekö hän nähnytkään Fabiania? Ei! Olisipa voinut sanoa: että Elleni oli henkiin virkoava kuollut, joka koki tajuta mitä ympärillään näki. Kapteini Corsican ja minä emme uskaltaneet askeltakaan liikahtaa. Niin likellä syvyyttä me pelkäsimme onnettomuutta, ja tohtori Pitferge pidätti meitä.
Kurssi: 227 penink. Matkaa 550. Me olimme siis tulleet 227 peninkulmaa sitte eilisen puolipäivän. Kello oli tällä silmänräpäyksellä 1,49 Greenwichissa, ja Great Eastern oli 550 peninkulmaa Fastenetista. Koko sinä päivänä en nähnyt Fabiania. Levotonna hänen poissa-olostaan lähenin minä useita kertoja hänen hyttiänsä, saadakseni vissin tiedon, ettei hän ollut lähtenyt sieltä pois.
Päivän Sana
Muut Etsivät