Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Maata matkalle paneepi Pahan pakkasen käsihin, Kovan ilman kouristella, Kussa kuolema tuleepi, Paha loppu loukahtaapi; Kuinka vielä viinan tähen Hukkuu monta humalaista, Pahoin paatista putoaa, Venehestä vyörähtääpi, Moni juokseepi jokehen, Virtahankin viinapäissä. Joko laaten laulamasta Lasken lauluni lopulle, Kosk' en jaksane jutella, Enkä yksin ymmärrellä?
Kun keisarkaupunkimme Ilot ja huvit, häntä Noin pidättävät, miksi Hän tuleepi niin usein?" Hymyillen, huokaellen Nyt nuori ruhtinas noin Saneli: "neitiseni, Oi kuinka mielelläni Mä viipyisin sun luonas Mun kaiken ikän täällä, Ja etsisin sun kanssas Asunnon yksinäisen, Kuin lintupari etsii Kotoa lemmellensä. Mut oi; sun tykönäsi Mä salaa vaan saan olla.
Armolla ruhtinas Nyt katsahteli vanhusta ja lausui: "Wladimir, linnastain Jo huomenna mun täytyy lähteäni, Ettei mun onneain Kamala silmä täällä nähdä saisi. Mut täällä tuleepi Sun elää, vallita mun puolestani. Ja käskys kuultava On linnassa, kuin omani se oisi.
"Mutta jos tämä tuleepi Puhe tietoon Pontiuksen, Ilmei saaneepi asia, Meidän suurempi surumme, Lepytämme lempeästi, Sovitamme suosiolla Maan vanhimman lain vakaisen." Huovi ottaapi hopean, Vartia valetun vasken, Poijes peittääpi totuuden. Kulta kurkkuhun takistui, Huokureikähän hopea.
Syy sysissä, syy sepissä. 27. Totuus ei pala tulessakaan. 28. Viha viepi viljan maasta, kateus kalan merestä. 29. Vähästä paljo tuleepi, kipinästä tuli syttyy. 30. Väärin menee väärin saatu, pahasti pahoin koottu. Kalevalan kertomuksia. I. Väinämöinen. Hämärässä muinaisajassa syntyi Väinämöinen, laulaja laveasuinen, tietäjä iänikuinen. Hänen äitinsä oli ilman jumala, Ilmatar.
Sillä hetkellä samalla Toinen kumppani tuleepi, Nikodemus noudattaapi, Jok' oli ennen yöllä ollut Jesuksen opetuslapsi, Tutkein tietä autuutehen; Vaikk' ei tohtinut eläissä Itseänsä ilmoitella, Kuiten kuolleesen kajoopi. Mitan tuopi mirramia, Aloeeta aivan paljon.
Hiki tiukkui hartioista, Vieryvät vesipisarat, Vieryvät veren näkoisnä, Peseepi pahimman nurmen, Joka kauvan kastettuna Virhiksi veren vioilla Aina asti Aabelista, Kainin lyödystä kädellä. Tässä työssä työlähässä Enkeli edes tuleepi, Lohduttaapi Luojoansa, Vaivan alla vahvistaapi. Koska nouseepi kedosta, Tuleepi tykö omainsa, Nukkui Siimoni surussa, Johannes unehen juuttui, Jaakobi jalo väsynyt.
Mutta me aukaisemme tien, herraseni, me aukaisemme tien. Vielä tuleepi aika, jolloin kaikki naiset ovat yhtä vapaita kuin miehetkin, ja voivat elää yhtä ujottomasti, etsiä samoja huvia ja tehdä itsensä onnellisiksi, juuri samoin kuin miehetkin." "Jumala meitä varjelkoon!" sanoin hiljaa itsekseni.
On tuttu se tie, Jot' iloiten kotiinsa lentää. Mut missä nyt äitinsä lempeä lie? Hän poissa on. Riemun pois kaipaus vie, Ja kyyneleet silmihin entää. Ken tuleepi?
Sama mies on saanut taion, Ymmärtänyt itsestänsä Uurimaakarin mahinkin; Itse tehnyt työkalunsa, Värkkitaattinsa takonna, Joilla taitaapi takoa Semmoisetkin seinäkellot, Joissa tiuku tiiman päästä Heleästi hellittääpi. Tämä kunnia tuleepi Ollin poika Pietarille, Jok' on syntynyt Savossa, Kasvanut kotikylässä, Olli Konttisen kotona, Seurakunnassa samassa, Jossa työtäkin tekeepi.
Päivän Sana
Muut Etsivät