Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Sellainen myrsky, jota meillä on talvisaikaan siellä pohjan puolessa. Se tempaa mukaansa, kantaa pyörteessään kauvaksi, mihin tahansa. Turha on ponnistella vastaan. *Rosmer*. Ja onnettoman Beaten se riuhtasi Myllykoskeen. *Rebekka*. Niin, sillä siihen aikaan Beate ja minä taistelimme keskenämme kuin kaksi hukkuvaa veneen kölillä. *Rosmer*. Sinä olit ehdottomasti voimakkain Rosmersholmassa.
Lemminkäinen on tulisielu, hän etsii kiihkolla, hän tempaa väkivallalla itselleen taivaan, hän tahtoo ja himoitsee ja kompastuu omaan valmistumattomuuteensa. Ilmarinen taas on kylmä, hän on luonnostaan epäitsekkäämpi, hän ei pyydä itselleen mitä ei tiedä ansainneensa, ja sentähden kohtalo pitää huolen siitä, että hän ajallaan saa, mitä hänelle tulemaan pitää.
Aili, Herran tähden! Tempaa sormestaan sormuksen, viskaa sen Ahrénin jalkojen juureen. Tuossa on sormuksesi! Tässä on minun omani, jonka sinulle annoin ikuisen liiton vahvikkeeksi. Katkerasti. Jalkavaimoltasi tämän eilen sain. Ahrén hämmästyy, aikoo puhua, lähtee kiireesti pois. Jumalani! Tätä vielä puuttui! Heittäytyy sohvaan. Voi teitä äidit, voi! Miksi revitte nuorta sydäntäni näin!
Kunnes pyörre ne tempaa mukaansa ja syöksee Imatran alakuohuista alas Vuokseen, joka joukeana juovana taas vuorostaan soluttelee Saimaan sinilaineita Laatokan laajoja vesiä kohti. Pisti päähän tehdä huvimatka marraskuussa, keskellä synkintä syksyä. Oli kyllästytty Helsingin kaduilla kävelemiseen ja lähdettiin suotta aikojaan rautatietä ajamaan.
Mutta se, joka seisoo rannalla, jota ei pyörre mukanansa tempaa eikä kuohuissaan kuljeta, hänellä on aikaa ajatella. Sentähden minä kysyn. Sinä ystäväni, sinä ymmärrät, muut eivät. Se on hyvä. Niin sen olla pitää. Ei sitä alastomana joukkoon lähde. Taaskin on sumuinen, köyhyyttään itkevä talvi-ilta. En jaksa lukea enkä kirjoittaa, sentähden pakenen sinun luoksesi ystäväni.
Kun aamulla herään, on Lallu poissa ja vuoteen vieressä seisoo Liisa ja pukee minut ja vie alas. Nyt mennään katsomaan pikku veljeä, joka tuli viime yönä, sanoo Liisa. Minäpä tiedän, mistä se tuli, saunan lauteiden alta, puhelen minä pihan yli mentäessä. Mutta oliko sillä paita päällä? Tuon pojan! nauraa Liisa ja tempaa minut syliinsä ja kantaa sisään. Lallua en sen jälkeen nähnyt.
Kukistaa vaan mielen Ja toimen tempaa käsistä kuin aseen Vihollinen, jot' aiot sillä tappaa. Iloinen mieli, reipas toimi neuvot Ja keinot keksii parhaat. BAALAK. Nuoruuttas Voit kiittää, kun voit toivoa ja mielen Noin reippaan kantaa. Minun toivoni On sinussa; en itse toivo mitään. EGLON. Kuningas päästäköön tok' ilon luokseen.
Mikseivät ovet itsestään avautuneet, luukut lentäneet selko selälleen, kellot alkaneet itsestään soida ja kutsua heitä sinne? miksen minä juokse sinne, tempaa avaimia, riennä tapuliin, soita heitä isäni omaan kirkkoon? Talo oli lahden pohjassa, rantaan laskeutuvalla rinteellä, ja salmien läpi näkyi siintävät selät etelää kohti.
Sankkana tunkihe päin vihamies, etumaisena Hektor rientäen tietään, kuin iso kallionlohkare vyöryy, jyrkänteeltä kun sen alas tempaa talvinen tulva, syöksyvän veen tuet syötyä pois kiven ankaran alta; kimpoillen kivi kiitää tuo, puut ryskyen kaatuu, vaan pysähyttämätönnä se pyörii, kunnes on tullut täys tasamaa; jopa seisahtuu meno vinhakin silloin: noin meren ääreen asti nyt tuokion uhkasi Hektor surmaten leiriin syöstä akhaijien, laivojen keskeen; mutta kun päätyi päin rivikuntia rintaman taajan, niin uros seisahtui liki niitä, ja poiat akhaijein keihäin kärkeväpäin sekä miekoin iskien vastaan pois hänet torjuivat, ja hän väistyi häätyen taapäin.
Koettaa siis ilmeisesti urkkia, onko tirehtööri noudattanut hänen kieltoaan, että minä en saa enää ketään tavata. Nyt tempaa hän auki kirjotuspöydän laatikon. Siellä on kaikenlaista pikku tavaraa: kirjotustarpeita, perheeni valokuva, pari teepakettia y.m. Hän hämmentelee kapineita sormin, vetää niistä yhden ja toisen esiin ja kysymykset: mikä tämä on? mitä tuossa? seuraavat nopeasti toisiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät