Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Tuo tärkeä on, kun sä saat siten vaan Viel' enemmän kuin sinä aavistatkaan: Iankaikkisen riemun tai voiman. Siis malta, ah malta, jos lietkin ken! Täss' on tosi tottakin tarpehehen: Saat elon, tai kuolet sä aivan. Jos maailma on jumalas, jätä pois Siis taivas, kun niitä sä et toki vois Milloinkahan yhtehen liittää.
Täss' on minun pääni, vapain, minkä milloinkaan on hirmuvalta pois varresta listaissut. SILVA. Sinä petyt! Minkä oikeat tuomarit päättävät, sit' eivät päivän valolta piilottele. EGMONT. Niin menee siis hävyttömyys yli kaiken ymmärryksen ja älyn.
Lyytisen runot ovat enimmiten varsin somia pikku kappaleita, jotka todistavat hellästä ja runollisesta mielenlaadusta. Täss' on tyttö, neito nuori, Hieno, valkea, hiveä, Täss' on tyttö, tyyni mieli, Sievä, kaunis ja siveä, Mieleltänsä tyytyväinen, Tekemähän taitavainen.
Olen oppinut jotakin: Työkalunkin toiste tehden Voin takoa taitavammin. Kaksin kerroin jos eläisin, Kaksin kerroin viisastuisin. Toiste Kullervon tapaisin, Häntä toisin kohteleisin. KAUKO. Sulle, Ilmari, sanonkin: Miekkoja takoa taidat, Mut et miekkoja mitellä. Täss' ei viisaus avita, Jollei jousi, keihäs, kalpa: Pakko orjille parahin.
Jo monta vuotta sitte morsios Sa kadotit; tää rinta lemmeltä On lukittu; mut kaks täss' erotettiin Sydäntä, lempimähän luodut vaan. Niin, isä arvoinen, me kaksi, toinen Avioliiton onnettoman uhriks Ja toinen hedelmäksi tullut, me Tuonlaista estäkäämme liittoa: Pelastakaamme ystävämme. ERLAND. Miten, Mun poikani? WILHELM. Se riippuu sinusta, Niin minä heidät pelastan. ERLAND. Vaan miten?
Hyv' yötä! 1 SOTAMIES. Hyv' yötä! 2 SOTAMIES. Soltut, vahdiss' olkaa valppaat! 3 SOTAMIES. Te myös. Hyv' yötä! 4 SOTAMIES. Täss' on meidän paikka. 3 SOTAMIES. Uljas sotajoukko Ja uskalias. 4 SOTAMIES. Vait! Mikä ääni? 1 SOTAMIES. Hiljaa! 2 SOTAMIES. Vait! Kuulkaa! 1 SOTAMIES. Sointaa ilmassa. 3 SOTAMIES. Maan alla. 4 SOTAMIES. Se tietää hyvää, niinhän? 3 SOTAMIES. Ei. 1 SOTAMIES. Vait, sanon!
Luunne jauhan tomuksi, Vereenne siitä vastaan taikinan, Ja taikinasta laitan piirakoita, Ja niihin teidän riettaat päänne leivon; Ja sitten äitinne, se irstas portto, Kuin maa, saa niellä omat sikiönsä. Nää on ne pidot, joihin hänet kutsuin; Täss' äidin herkkupalat. Lastani Pideltiin julmemmin kuin Philomelaa, Ja julmemmin kuin Prokne minä kostan. Nyt tänne kurkkunne!
Siks jos on täyttyvä mun toiveheni täss' ihmetemppelissä Enkelien, min rajat vain on valkeus ja rakkaus, mun kuulla täytyy vielä, miksi kuva ei pidä yhtä kera alkuperän; näät tuota itsekseni tuumin turhaan.» Näin Vallatar: »Ei ihme, että sormes ei riitä avaamiseen solmun, joka lujennut on, kun koettanut ei kukaan.»
niin oli mieleni mun katsellessa sen rakkautta, joka rauhan moisen täss' sai jo maailmassa miettein pyhin. »Sa armon laps», hän alkoi, »tuntemahan autuutta tätä tule et, jos katsees vain alaspäin sa pidät suunnattuna. Ei, katso kehään etäisimpään, kunnes sen näet Kuningattaren, min mieltä tää valtakunta tottelee ja kuulee.»
Mä vainun sulle moisen aartehen. Ja onnen myyrä on se sulhanen, Jon sylihin tää morsianna vaipuu! Täss' istuimella niinkuin keisar majaan! Tää valtikas on, kruunua vielä vajaan. Ah, kruunupa tuo Nyt yhteen luo Sä verin ja hi'in Haa! kuulen ja näen Ja runoja käen, Ja nyt kävi niin! Voi! järkeni on miltei harhatiellä! Koht' ikään munki pään' on hourumiellä.
Päivän Sana
Muut Etsivät