Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Hän voisi tappaa tytön, mutta hän ei tee sitä. Hän menettelee julmemmin kuin murhaaja: hän myy hänet vaimoksi miehelle, jota tyttö inhoo. Jos se on kunniallinen mies, niin tyttö saa kiittää onneaan, että hänelle tarjotaan tämä pelastus häpeästä, johon hän ei näytä olevan aivan syytön. Sydämesi, poikaseni, on tällä kertaa voittanut viisautesi.
Luunne jauhan tomuksi, Vereenne siitä vastaan taikinan, Ja taikinasta laitan piirakoita, Ja niihin teidän riettaat päänne leivon; Ja sitten äitinne, se irstas portto, Kuin maa, saa niellä omat sikiönsä. Nää on ne pidot, joihin hänet kutsuin; Täss' äidin herkkupalat. Lastani Pideltiin julmemmin kuin Philomelaa, Ja julmemmin kuin Prokne minä kostan. Nyt tänne kurkkunne!
Mutta sydän tuntee kumminkin, ja kuta enemmän se tuntee, sitä julmemmin myrsky riehuu. Vaan tällä myrskyllä on väliin satamansa, johon se kiiruhtaa, satama, jossa sen valta ja kiivaus murtuu. Myrskyn nimi sydämessä on epäilys; sataman nimi on kosto.
Hän kävi siis vielä kerran siellä, heittäin toiset kaksikymmentä markkaa vaiti-olemisen palkaksi. Iloisemmin mielin kävi hän sieltä kotia, vaikka kunnianhimon hitto raateli sydäntänsä julmemmin kuin saatana Joppia. Huima-mielinen oli hän siis kotia tullessaan, mutta Jussi Koponen oli mies ajatustensa herra. Vaimo tuli häntä vastaan ystävällisesti kysyen miten päivän asia oli päättynyt.
Niin, ruhtinas ei suotta sinuun luota; vain täytä virkas, vitkaan kuoliaaksi kiduta minut, tuomioon kun olen nyt vikapää! Vain kisko, kisko nuolta, jott' yhä julmemmin sen väkäset mua raatelis! Sa olet kallis ase tyrannin; siis ole vanginvartijani, ole kiduttajani! Kuinka omiasi, kuin sovelias ootkaan molemmiksi! Et loppuun saakka sä teeskennellä voinut, riemuitse!
Mutta pianhan se jälleen kukisti allensa vanhan Virkun, ja tällä kertaa se sitä repi paljon julmemmin kuin olisi tarviskaan ollut, niin että Virkku jäi vihdoin makaamaan liikkumattomaksi nurmikolle, Vahdin kävellessä läähättäen ylös taloon. Miehet katselivat Virkkua säälien, nostelivat mikä jalasta, mikä päästä ja tutkivat sen haavoja.
Mutta Cethegus nauroi vielä julmemmin ja pilkallisemmin kuin äsken. "Haa, missä hän sitten on tuo elävä Jumala? "Olen tutkinut taivasta, olen tutkinut tähtien kulkua, julmaa luontoa, ihmisten vielä julmempaa kohtaloa enkä ole löytänyt muuta jumalaa kuin väkevämmän oikeuden, välttämättömyyden, tuon peloittavan, ankaran jumalattaren, jonka näkeminen muuttaa kiveksi samoin kuin Gorgopään näkeminen.
Mutta odota, minä autan sinua ja pakoitan keisarillisen virkamiehen antamaan takaisin sinulle sekä tiluksesi että poikasi." "Pakoittaa häntä siihen?" lausui ukko. "Ah, herra, älkää koettako; hän on keisarillinen virkamies, te kiihoitatte sillä ainoastaan hänen vihaansa, saatatte itsellenne harmia, ja minun kanssani menettelee hän yhä julmemmin."
"Me olemme pelastetut!" sanoi Leo ja huokasi syvältä. "Myrsky asettuu, jopa taivaskin kaihentelee." "Eteenpäin vaan poikaseni!" vastasi Martti. "Ulkomuoto pettää. Yreksi aikaa on tämä Jumalan ilma lauhtunut, vaan kohta se taas kiintyy, raivotakseen vielä julmemmin kuin äsken. Suokoon Jumala vaan, että Elshöft on vienyt venheen oikealle paikalle."
Päivän Sana
Muut Etsivät