Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025


Ma metsän syngikköhön kömpisin, Ett' ihmissilmä hyljättyä ei Sais nähdä, eikä viime tuskaani; Vaan raajat tahtoa ei tottele, Ja kuolon puuska syöntä jäädyttää... On mennyt ... tyhjään mennyt kaikki tyyni, Mi hohdolla, jon hornan henki lainas, Mun pillomuksen kuiluun viehätti, Ja syömen valhe-unelmilla hurmas. Ylt' ympäri ma aaveita vaan nään.

On kyllä tuikka ylpeytenne Mult' ihanimman toivon ryöstänyt, On kyllä onnen puuska, kädestänne Mi mua kohtas, syöntä kirpaissut, Vaan kurja vaino kiitostunnetta Ei rinnastani murtaa taida koskaan. On kyllä kovaa, toinen toisistansa Kun syömet lempiväiset temmataan, Vaan taivas yksin tuomitkoon, en mie. Ain' isän käskyllä, jos kuinka tuikka Se olkoon, esikoisen-oikeus On tyttäreltä uhrausta saaha.

Tuolla rannalla ain', Missä suudelman sain, Ensimmäisen tuon kai, Näen ma jotai! Onko hän se, vai? Rauhaton rakkaus. Miss' sateet sinkuu, Miss' vihurit vinkuu, Läp' usman rotkoin, Läp' sumujen notkoin, Ain' e'espäin, sa, Ilman levotta! Ennen ma orjaksi Itseni antaisin, Kuin tätä ääretönt' Iloa kantaisin. Tunne tää, syöntä Syömeen mi luopi, Oi mitkä huolet, Tuskat se tuopi. Minne paeta jo?

Lumi umpeen polut sataa eksyttäen syöntä monta, tehden monta koditonta.... Mutta lumen tuolla puolla yläisella taivahalla tuhat kulkee linnunrataa; ne on teitä eksyneiden, tähti-usvaa enkeleiden, joiden osa tähtein alla oli lemmen vuoksi kuolla.

Niin aattelen, ja syöntä kirvelee... Oi Herra, velkani mull' anna anteeks'! Kätkee kasvot käsiinsä. ANNA. Oi äiti kulta, syntiä on surra! Kuin paljon, paljon enk' oo sulle velkaa! Ma paljon enemmän sain oppia Kuin säädyssäni muut. Sun Annas kyllä Voi maalimassa aikoin tulla kerta.

Maa ja taivas, Jumala ja Luoja! Nimessänne teen päätökseni, Heitän, minkä kieltää pyhä lause. Sinä, lähteen neste kristallinen, Luojan lahja taivaan antimista, Syvyyksistä pulppuileva kulta, Sinä huuhdo yksin kauloani! Syöntä, rintaa silloin riemastuttaa Raitis henki, taivaan pyhä liekki. Ken on luja, vakaa päättehensä, Totuus sille kantaa seppeleensä! Pikku Katri.

Näät tuota jos en minä toivoiskaan, Niin murtuis henkeni ponsi, Kuin kuivunut puu minä oisin vaan, Mi syöntä on vailla ja onsi. Siks vieläkin takaa pilvisen vyön Tuon tähtyen tunkevan uskon, Näin keskehen raskaan syksysen yön Luo toivoni huomenruskon. Harz'in vuoristossa 20/8 1889. Nimiä vain on jumala ja luonto, Olemus yksi, eri silmin nähty.

Tyttö, nuolen tuskaa vasten Viel' et kaipaa varjelusta; Jumal säästää syöntä lasten, Joill' ei viel' oo aavistusta. Vaan kun karkaa rauhas, kalvoo Kaipuu, halu hehkuvainen, Varo, silloin Lempi valvoo, Varo, läsn' on jumalainen. Serenaadi. Armaani luon' ei enää lamppu loista, Kuu vaalas heijastaa vaan akkunoista, Enk' enää verhon kautta erottaa Voi neittä ihanaa.

MARIA. Ei, Gustav kulta, pitkä kaipuu salli Mun, raiskan, rinnastani huovata! Oi, salli hetki ainokainen vielä Mun onnellisna olla, sua nähdä! Sitt' tulkohonpa tuskat tuimimmat Jo myrkkyhampain syöntä kalvamaan, Ma valittaa en tahdo, marttyrina Käyn kiusaajia vastaan naurusuulla. WERNER. Muut' ei oo kiusaajata, Maria, Jot' ihmissydän kammokoon, pait tuska, Jon velvollisuus laiminlyöty tuottaa.

Jos korven syöntä yksinään hän kolkkoakin kulkee, tai meren aallot myrskyillään hätään jos häntä sulkee, hän hämmästy ei silloinkaan, hänell' on rauha rinnassaan ja turva tunnossansa. Hän kaunis on kuin kukkainen, raitis kuin kevätaamu, vaan omantunnon-vaivainen se hoippuu niinkuin haamu, ja päivät sekä pitkät yöt sen entiset pahuuden työt hänt' aina ahdistavat. A. Oksanen. Kynälampi.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät