Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Syömessäni himoin työ on Samanlainen juuri, Heitän Herran valkeun niin Paheen valt' on suuri. Himo, mikä juhlahetkin Piilossansa jäytää, Ahdistuksiin tullessani Valtiaana töytää. Huvikseni tarkastelen Hiiren leikkitöitä Paheen sikiöt rinnassani Hellin päiviä, öitä. "Yks' on poissa." On kirkas päivä toukokuun Ja kesän laulut luistaa, On lintu löynnyt laulupuun Ja helkytellä muistaa.
ANNA lankee polvillensa, hiljainen rukous huulilla ja kasvot kirkastettuna. Nousee sitte seisoalle, mutta vaipuu Marian syliin. Oi, levähtää mun anna!... MARIA. Oi, hän kuolee! ANNA. Oon rauhaa saanut. Valkoista ja tyyntä On syömessäni. Terveisiä ... äidill'! Hän kuolee. Maria laskee hänen hiljaa puun juurelle maata. MARIA. Hän taistelun on päättänyt ja nukkuu Nyt turvallisna puhtaudessaan!
Mun sieluani murha lannistaa, Ja kylmä kammo syömessäni viiltää. Oi Herra, enkö katumuksella Voi velkoani maksaa? Täytyykö Mun tuskissani kuljeskella aina? Oi, ällös kuolon helmaan antako Mun ennen vaipua, kuin armos mulle Suo viilistystä syömen haavoihin!
WERNER. Miss' on se konna? Onko turmaksemme Hän papereinensa jo karkannut? MARIA, osoittaen von Stöbernin ruumista. Hän tuossa makaa. Rikoksistansa Hän katuvaisna muutti maalimaan, Miss' oikeudella hän tuomitaan. KATRI. Vaan miss' on Anna? Lausu, missä on hän? MARIA. Ma terveisiä hältä saatan teille; Oon rauhaa saanut, valkoista ja tyyntä On syömessäni; niin hän mulle lausui.
Niin on suru syömessäni ja on kauan ollut, Enkä ole sanaakaan kullastani kuullut. Surunen on syömeni ja itku silmän peittää: Jopa oma kultani taisi minun heittää. Minä olin kultani kanssa, olin monta vuotta; Iän nuoren kulutin ja kulutin juur suotta. Olin aina siivo tyttö, siivo, rehellinen, Kultani se viettelijä, viekas, petollinen.
Näin mä laadin toisin laatii Herra: Majan antoi luona onnekkaiden, Joss' ei tuskaa tuta tuonelaisten. Joka kerta kun mä matkaan tuosta Ohi vanhan kirkon piilipuiden, Tunnen syömessäni liehauksen, Oudon kaipauksen sielussani Karpaloinen valuu poskipäille, Pääni hetkiseksi alas vaipuu.
Noin kuopataan runoniekka vain. Minä onnea maljan täyden sain! Minä autuutta sain meren päilyvän, ja sen pohjaa, äärtä ei näy: salalähteet tuhannen elämän minä syömessäni säilytän. Mit' on murheen myrkky ja haavoitus? Viri pinnalla tyynen veen. Mull' on aika ja rauha ja unhoitus, mull' on ikuisen kevään lupaus. Ja ylenpalttinen autuus vain pois ihmisten luota mun vei.
Päivän Sana
Muut Etsivät