Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ja sitten hän suuteli hänen suutaan, leukaansa, poskiaan, suuteli häntä suutelemistaan lämpöisillä, tuoksuvilla lapsenhuulillaan... Noista suuteloista hän herää.
Ja kun hän jäi hetkeksi aikaa yksin, niin puheli sille ja viittoi. Tuntui kummalliselle kun se ei ääntänyt, vaikka aukaisi suutaan, nyökäytti päätään, liikutti käsiään ja kulki niinkuin hänkin. Se oli herraspoika siellä kuvastimessa ja hänestä sievä. Sievät sillä kengätkin ja lyhyet housut, sievä sen takki. Mutta itsellään hän niitä häpeili.
Niin suuresti häntä työmiehet pelkäsivät, ettei kukaan heistä uskaltanut avata suutaan puolustautuakseen; ehkä olivat he jo edeltäpäin varmat siitä, että sen kautta vain pilaisivat asiansa.
»Oikein kaupungin viinoilleko tässä pääsi...?» arveli Esa, lähestyessään arkkua. »Ottakaa pois!» kehotettiin. Esa tarttui pikariin ja ryyppäsi. »Kiitoksia.» »Ottakaa pohjaan!» »Kiitoksia.» Esa vetäysi takaisin ja puhalsi ensin ja sitten pyyhki etusormenselkään mutruilevaa suutaan. »Tulkaahan tekin ottamaan», käskivät he auttajiansa.
Mitä voisivatkaan vastata tähän, nuo Helsingin emansipeeratut!? Hän vaikeni hetken, ei rohjennut kukaan heistä avata suutaan, vaikka vähän tuntui siltä, että olisi pitänyt jotain sanoa. Lehtori Korner katseli tienpuoleen ja löysi silloin tällöin jonkun mieleisensä kasvin, jonka poikkesi ottamaan.
Minä ... mutta haluan ... niin minua haluttaa lähettää kihlasormukseni hänelle jälleen ... hiisi vieköön!" Yhdys-ääni. "Kaikkein itsenäisten malja! Arvid luutnantin malja!" "Ja kaikkein oikuttomien tyttöjen malja; tyttäreni Eleonoran ja hänen sisariensa malja!" huudahti ruukin-patruuna D. Yhdys-ääni. "Maljanne, maljanne!" "Sitä kyllä juoda sopii!" sanoi suutaan vääntäen pikku 'lord Byron'.
Mahtaa sinulla sitten ollakin hiukan parempi järki, kuin voisi uskoa noin naamastasi päättäen. JOHANNES. Elä huoli olla levoton, Anna Liisa, hän saa pieksää suutaan niin paljon kuin haluaa, minä en ole siitä millänikään. ANNA LIISA. Etkö? Sepä hyvä! Elä ole kuulevinasikaan, vaikka hän mitä puhuisi. Ethän? Saat olla ihan rauhassa. Minä en häntä näe enkä kuule.
Mutta Bengt ei ollut suutuksissaan, yhtä vähän kuin totiselle, juhlalliselle Eriksonille olisi pistänyt päähän edes vetää suutaan hymyyn.
»Oletko tarjonnut rintaa?» hän kysyi. »Ei se ota.» »Koposen vaimo on siellä minun puolellani. Kutsupas tänne, ehkä se osaisi tälle jotain.» »Hukassa nyt ollaan; eikä kuulu sitä Holpaistakaan kotiin», vaikeroitsi Mari mennessään. Petukin koetti viihdyttää Annia; hyppeli hänen edessään, nauroi, soitti suutaan, löi kahta puupalikkaa yhteen ja vehkeili minkä jaksoi.
"No, mutta hyvä lapsi, etkö sinä tarvitse vaatetta ostaa?" oli rouva sanovinaan. "Enhän minä vielä alasti ole, kerkiäähän tuota sittenkin, kunhan nyt tässä lisääkin ansaituksi tulee", tuumi Elsa. Rouva mutisti suutaan ja meni pois rahat kädessä. "Nyt pian saan minäkin rahaa", sanoi Katri.
Päivän Sana
Muut Etsivät