Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Siitä on kauan kuin tyttö on noin heleästi nauranut. Käytyään ensin tallin miespuolessa tuli Tapani tupaan ja jäi hämmästyneenä seisomaan ovensuuhun. Veli kotoolla! Ja minkäänlaista tietoa edeltäkäsin lähettämättä. Mitä onkaan tapahtunut? Ei ainakaan mitään ikävää, eihän silloin noin peuhattaisi. Vilahdukselta näki hän sormuksen Helan sormessa kun hän keinutteli tyttöä käsivarrellaan.
Majuri otti liivinsä taskusta kaksi kultasormusta ja jakoi ne nuorten välillä sanoen: "Vaihettakaa nyt sormuksia. Herra siunatkoon teitä, rakkaat lapseni!" Riston korvaan kuiskasi majuri: "Sormuksen sormessasi sain äidiltäsi, se on kallis kappale sekä sinulle että minulle." "
Minusta olit mies Jumalan mielen jälkeen ja tämä ajatus täytti mieleni ilolla." Hän pysähtyi ja katsoi ujosti Juhoon. "Ennenkuin eroomme antaisin mielelläni sinulle isäni sormuksen. Minulla on se sekä suortuva isäni hiuksista tässä pienessä kotelossa, se on minulle, lähinnä äitini sormusta, jonka nyt olen sinulta saanut, rakkain kaikista mitä minulla on." "Kiitos, se sopii minulle hyvin.
Häntä ehkä harmitti, kun hän oli aivan julkisesti ryhtynyt niin inhotun olennon kuin Hebrealaisen asiaan, mutta hänen mielensä ei tehnyt jättää sitä, jota hän tuokio takaperin oli päättänyt auttaa, ja hän kysyi nuorukaiselta, mistä hän oli sormuksen saanut. "Minun rakkahin ystäväni antoi sen minulle, kun minä ensin aloitin sitä vaivalloista pyhävaellusta, jota en vielä ole päättänyt.
"Oletteko Uutisen herrasväki?" kysyi kauppias kohteliaasti. "Olemme, olkaat hyvä ja astukaat sisään," sanoivat molemmat ystävällisesti. Kauppias astui samaan pieneen hupaiseen saliin, ja istui hänelle asetetulle tuolille; vielä hän epäili, kuinka tulonsa puhdistaisi, kun tyttö vilkkaasti tuli sisään huutaen: "Isä, äiti, tämä on se hyvä herra, joka viime vuonna sormuksen minulle antoi!"
Hän ei tahtonut tunnustaa itselleen, kuinka suuri osa hänen taikauskollaan oli siinä asiassa; hän ei tahtonut taipua oman heikkoutensa alaiseksi; sentähden hän katsoi sormuksen Jumalan rangaistukseksi. Ja tämän korkeamman voiman painon alla, joka oli hänen viisauttaan pilkannut, sortui hän maahan. Tästä päivästä alkaen ei Larsson enää katsonut olevansa oman tahtonsa herra.
Valapattoisuus ja sukuviha tulevat aina kiusaamaan sormuksen omistajaa ja laimentamaan sen voimaa; ylpeys ja ääretön kunnianhimo kalvavat aina hänen rintaansa häntä tuhotakseen ja suuren sielun lujuutta ja suuren sydämen nöyryyttä tarvitaan näiden kiusausten voittamiseksi.
"Ota pois, pane sormus sormeesi, Sitä ei näe äitisi!" "Mihin panen minä nyt tämän sormuksen, Ettei minun äitini nää? "Sano: laksossa tuolla kun kävelin, Tämän sormuksen löysin mä." "Elä neuo sa minua valehtelemaan, Sen äitini ymmärtää; Paljo parempi on minun sanoa: Olin nuoren kreivin sylissä."
"Ei, ei", sanoi tyttö vakavasti, "ei siitä olisi apua ollut, sillä vuoren haltiat olivat sormuksen keralla myös vieneet Annikilta kaiken rohkeuden. Rohkeus kun on kerran kadonnut, tulee typeryys sen sijaan." Vähän aikaa vaiti oltuaan jatkoi tyttö: "Sitä kovin tekisi mieleni tietämään, missä se etelämaa on olemassa.
Todellakin rakkauteni häneen oli puhdas kuin tämän sormuksen kulta, ja uskollisuuteni ikuinen kuin sormuksen pyöreä kehä, joka ei missään kohden pääty ja joka sen vuoksi on iäisyyden vertauskuva».
Päivän Sana
Muut Etsivät