Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
NATHAN. Vaan palatkaamme taas sormukseen. Nous, kuten sanottu, veljesten kesken kiista. Tuomarille jokainen vannoi niinkuin totta oli! sormuksen suoraan saaneens' isältään, jok' aikaa sitten hälle sormuksen ol' luvannut ja kaikki edut sen. Mi yhtä totta oli!
Lienevätkö nuo mitään? vastasi Pekka vältellen. Suomessa oli muuan, joka tahtoi saada sen sormuksen ja minä lupasin sen hänelle, kun kerran perin isäni. En sitä silloin sen enempi ajatellut, mutta kun eilen näin sen isäni sormessa, kysyin häneltä, miksi hän pitää niin halpaa sormusta.
Minä vaadin luutnantti Berteliltä kuningas Kustaa Aadolfin sormuksen. Raha tai henki! ivasi Larsson. Te pyydätte sitä, mitä minulla ei ole, vastasi Bertel. Jesuiitta katseli häntä epäilevin silmin. Kuningas on käskenyt herttua Bernhardin antamaan teille sormuksen, ja teidän olisi pitänyt saada se.
Ympäriäisestä ikkunasta paistoi taivaan kelmeä rusko ikään kuin viimeisen päivän liekki, valaisten synnistään tavattujen riettaita kasvoja. Carinus näytti sormuksen ja päästettiin Glycerian huoneisin. Palatsissa oli hiljaa ja pimeä.
"Kadi, kadi", huudahti Abdallah; "tuo konna on varastanut sormukseni sen sormuksen, jonka uskollinen Fatimani antoi minulle hääpäivänämme ja josta en tahtoisi erota, vaikka saisin kaikki isäntäni tavarat." Nuorukainen piti vielä kiinni Honainin viitasta ja äänetönnä väsymyksestä loi häneen kauniit, rukoilevat silmänsä. "Hiljaa!" Honain sanoi; "minä tahdon tuomita tässä asiassa."
Minä sain jo sormuksen. Jää hyvästi, armas lintuni, minä palajan heti lepäämään sinun pesässäsi." "Hän on saanut sormuksen! Mitä tämä on? mitä tämä on? Schirene! oletko sinä mennyt? Ei, ei suinkaan. Hän laskee leikkiä. Jabaster! Pettäjän pää! Kuulkaat! Pharez, Pharez!" "Herra." "Menikö kuningatar tuota tietä?" "Meni, herra." "Kyynelet silmissä?" "Ei! hyvin iloisena!"
No, no!... Ehkä saan raatimiehen odottamaan, kun näytän hänelle tämän sormuksen ja sanon: «Tätä seuraa 20,000 riksiä ja vanha eukko!« Ha, ha!... Kreivi G. menee naimisiin! Hänen koukkuunsa tarttui viimein kala. «Minun suloinen Josefani! Ha, ha, haa! Karsassilmäinen, punatukkainen, neljänkymmenen vanha neiti!
Hän astui lähemmäksi. "Eikö tämä ole kihlasormus?" Nuori tyttö katsahti ylös, sitten loi hän katseensa maahan; äkkiarvaamatonta oli tuo hänelle; nyt ymmärsi hän Juhoa. "Maria." Juho ojensi sormuksen hänelle, "tahdotko ottaa sen minun kädestäni? saanko minä panna sen sormeesi?" Vapisten ja kuitenkin sanomattoman luottavaisesti ojensi hän pienen värisevän kätensä esiin. Juho pani sormuksen sormelle.
Hän, jalo mies, Niin varma vaimons' oli kunniasta Kuin minkä minä nyt, ja vetoon pani Tuon sormuksen, ja ois sen tehnyt, vaikka Rubiini ois se Phoibon rattaiss' ollut, Niin, vaikka koko vaunuin arvoinenkin. Niiss' aikeissa Britanniaan ma riensin. Hovissa minut näitte, missä opin Kainolta tyttäreltänne, mik' ero On rakkauden ja vilpin.
Mutta mitä sinä enää saatoit pelata, kun sinulla ei enää mitään ollut? Kyllä sentään, kyllä sentään, veikkoseni; vielähän meillä oli jälellä tuo timanttisormus, joka säihkyy sormessasi ja jonka minä eilen huomasin. Tämä timanttisormus, huudahti d'Artagnan, peittäen pikaisesti sormuksen kädellänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät