Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Alkoi vaan kantaa kaiken omaisuutensa vuoren koloon, siten lunastaaksensa takaisin sekä sulhon että sormuksen. Kantoi sinne kaikki, mitä irti sai, kantoi yöt, päivät kantoi, vaan ei sieltä mitään takaisin saanut. Vihdoin kun ei enää muuta ollut kannettavaa, kantoi kivet aholta, mullat maasta. Siten syntyi aikaa pitkin nuo lammit tuonne laakson pohjalle. Vaan vuori ei vielä sittenkään tyydy.
Hän päätti siis parhaaksi kävellä pitkin metsiä ja ihanoita seutuja. Siellä hän monta kertaa jollakin kivellä istuskellen mietiskeli. Mikä häntä nyt mahtoi vaivata, kun ei työkään enään sujunut käsissä! Kahden päivän perästä tuli Olli kaupungista. Hän toi sievän kulta sormuksen ja komean silkin. "Ohoh!" tuumi Taavetti silkin nähtyään, "no kyllä Leena sen sietääkin." "Hyvin hyvästi!" sanoi Olli.
D'Artagnan pisti sormuksen sormeensa ja rupesi odottamaan uudestaan: se oli selvää, ett'ei kaikki vielä ollut päättynyt. Hänen alttiutensa palkan jälkeen oli tuleva hänen rakkautensa palkka. Baletti oli nyt tanssittu, mutta iltama muutoin oli tuskin alussa: kello kolmen aikaan oli tuleva iltainen, ja äskettäin oli Saint-Jean'in tornikello lyönyt kaksi ja kolmeneljännestä.
Olen kuullut siitä kerrottavan, teidän kuninkaallinen korkeutenne, sanoin minä, mutta en tiedä sitä varmaan. Jos pikku neiti hankkii minulle sen sormuksen, sanoi hän, niin annan Torstenille sen sijaan sormuksen, joka on paljon enemmän arvoinen. Eihän Torsten ole mikään sotilas, ei hän tarvitse semmoisia kaluja. Minä kyllä pyydän sormusta Torstenilta, sanoin minä.
Ja Signe lauloi niin että metsän rannat kaikuivat, häiritsemättä sillä seutuansa: Sa kuule, metsä synkkä, kaikuva: Voitanko onnen rakkaudella? Sa kuule laakso synkkä, rauhainen; Hän suoko mulle rakkauden, sormuksen? Sa kiidä, venonen, Ma kuuntelen Metsän synkän kaikua. Mä saanko sitte käydä vihille, Nojata rakkahani rinnalle? Ja nukunko kuin lapsi illalla, Heräänkö armahani rinnalla?
Ja kuningatar keksi sormessaan Markin sormuksen. Hän huudahti: "Sire, nyt on onnettomuus yllämme! Kuningas on nähnyt meidät!" "Niin on", sanoi Tristan, "hän on ottanut minulta miekkani; hän oli nähtävästi yksin, pelkäsi; nyt on hän lähtenyt hakemaan lisää voimia; pian on hän täällä takaisin ja sitten poltattaa hän meidät kaiken kansansa nähden. Paetkaamme!..."
Unelmain, uppoo meren aaltoihin, ma uhraan sinut, ajallisen pyyteen. Astuu pari askelta taapäin, viskaa sormuksen vuonoon ja lähestyy FALKIA kasvoillaan kirkastettu ilme. Elossa tässä sinut menetin, mut voitin elämähän iäisyyteen! voimakkaasti. Työhönsä ryhtyköön nyt jokainen! Käy tiemme tääll' ei enää yhtehen. Jokainen nurkumatta taistoon myötä.
Jumala eikä kukaan muu on suojellut suurta kuningastamme, mutta sormuksen sai hän suomalaiselta tytöltä, jota nuoruudessaan suuresti rakasti; minä tiedän näistä asioista enemmän kuin te, mokomat perunaturvat!
Mutta nyt Heikki hänet kihlaisi vaikka vihtasormuksella. Kyllä hän tietysti voi kultaisenkin ostaa, eipä sillä ja sen vuoksi. Talo oli nyt hänen eikä isäkään enää kauan eläisi. Vielä ennen juhannusta hän matkustaisi kaupunkiin ja ostaisi sormuksen, kultakellon ja vitjat. Pärttylinä pidettäisiin ratulat eli kuuliaiset ja römppäviikolla häät.
"Mutta tuo samainen mies, jolla oli pitkä vartalo, miekka ja nimi sitä sinä et pystyisi lausumaan oli niin liikutettu 'elefantintapaisesta jalomielisyydestäni', kuten hän sanoi että laski minut vapaaksi ilman lunnaita. Hän pyysi vain minulta muistoksi sormuksen, joka oli eräässä entisen oikean käteni sormessa. "Siihen päättyivät minun sotaretkeni", jatkoi Prokopius totisena.
Päivän Sana
Muut Etsivät