Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Palasi paha kotia, Lausui paimen patsahalta: »Kusta Lalli lakin saanut, Mies paha hyvän hytyrän Pispan hiipan hirtehinen?» Sitte Lalli murhatöinen Lakin päästänsä tavotti, Hivukset humahtelivat, Veti sormuksen sormesta, Lihat ne liukahtelivat. Näin tämän pahantapaisen, Pispan rakkaan raatelian Tuli kosto korkialta, Makso mailman valtiaita. Kant.
Isäni jätti kuollessaan jälkeensä sinetillä lukitun käärön, jossa tuon sormuksen vaiheet kerrottiin; riittänee, jos sanon sinulle, että meidän perheemme kohtalot on tuohon sormukseen erottamattomasti yhdistetty ja että sen hukkaaminen aina ennenkin on tuottanut meille vastuksia vastusten perästä, samoinkuin sen omistaminen on vienyt meitä mahtavuuteen ja kunniaan.
Tässä sormuksessa on samalla pyhimysten voima ja taikuuden voima, sillä minun kanssani vaipuu ikivanhan taikauskon suuruuden aika hautaansa. Jolla tämä sormus on, häntä eivät tuhoa tuli, ei vesi, ei teräs, eivätkä vaarat minkäänlaiset, ellei hän vanno väärää valaa, sillä väärä vala lamauttaa sormuksen voiman.
Martin sormuksen oli hän viskannut pois silloin kun Martti lähti pakoon. Heidän välinsä oli lopussa. Mutta jos hän nyt piti Attilaa ystävänä, niin siinä ei ollut mitään pahaa. Attila oli uskaltanut henkensä hänen tähtensä; hän oli etsinyt Marian jälkiä ja oli pelastanut hänet Walkjärven kurjuudesta. Ja sittenkin Leena vaati kohtelemaan häntä vihollisena. Mutta siitä ei tule mitään.
Sisareni on minut hylännyt, veljeni minua inhoo, ja isäni... Johtuu jotakin mieleeni. Te olette liian vanha minulle, mutta jos hankitte minulle sormuksen, niin tahdon naittaa teidät isälleni. Hän ei pidä niin suurta väliä ja minä olen tottunut äitipuoliin. Muistakaa sieluanne.
Niin täytyi hänen lähteä sormuksetta matkalle, ja hänen mielensä oli siitä niin karvas, että minun oli oikein paha ollakseni: mutta voinko sitä silloin enää auttaa? Herttuattaren sormuksen annoin hänelle sijaan, sanoen sitä jäähyväislahjaksi hänen kuninkaalliselta korkeudeltaan, minkä hän uskoikin.
Ajatelkoon minua niinkuin sisartaan; muutoin ei maksa vaivaa, ja minä ajattelen häntä niinkuin lintu talvella ajattelee sitä kesää, joka katosi. Sinä et usko, sinä, mutta saatpa nähdä, Jaana osaa povata. Jaana povatkoon meille. Lyödäänkö vetoa? Mistä lyömme? Näetkö tämän sormuksen sormessani? Se salamoipi auringon paisteessa niinkuin olisi taottu tähtien loistosta ja aaltojen kimaltelusta.
Sitte otti hän sormuksen, antoi sen pari kertaa kimallella lampunvalossa ja tarkasteli sitä uudestaan. Niin, sanoi hän lopuksi kääntyen minuun, kummallinen hymy huulillaan, se osoitti tuttavallisuutta, alentuvaisuutta, salaista ymmärtämistä ja halveksumista, korkein mitä voin tarjota on sata kruunua ... mutta epäilen voinko antaa sitäkään. Pitääkö se päättää nyt aivan heti?
Kaikki tuo on varsin hyvä, herra majuri! Mutta se on nyt kerran tapahtunut. Minä olen vapauttanut teidät sitoutumuksestanne; te olette ottaessanne sormuksen takaisin v. En ole suostunut mihinkään! Pidän itseäni pikemminkin nyt sidotumpana kuin koskaan. Te olette omani, Minna, ikuisesti omani. Minäkö ottaisin tämän sormuksen takaisin? tämän sormuksen? v. Niin, rakkain Minna, niin!
Olen jo nähnyt paljon taivaallisen Isäni antamia kauniita kappaleita, auringon ja kuun, tähdet ja kukat, mutta en ole nähnyt vielä mitään maalliselta isältäni saatua». Genoveeva otti sormuksen sormestaan ja antoi sen pojalle. »Voi, miten kaunis!», Mertsi sanoi. »Onko isälläni useampia tällaisia kauniita esineitä ja lahjoittaako hän minulle jonkun niistä?»
Päivän Sana
Muut Etsivät