Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Kun te hurmasitte Mun tässä taannoin, laitoin jäljestänne Ma sormuksen, näin pettäin itseäni Ja käskyläistäni ja, ehkä, teitä. Nuhteisiin ankariin nyt olen syypää, Kun kehnoin juonin teille tyrkytin, Mik' omaanne ei tietääksenne ollut. Mit' aattelitte? Ettekö vain paaluun Lie pannut kunniaani, usutellen Sen päälle kaikki kahleettomat luulot, Mit' ilkein sydän ajatella saattaa?
Ilolan emäntä oli sulaa kyyneliinsä, isäntä ja Matti olivat molemmat hirveän tyyneinä, mutta kun ruumisarkun kantta ruvettiin kiinni naulaamaan, silloin parahti isäntä ja itki, itki kaikkien nähden, kuni pieni lapsi. Kyynelettömänä siihen sijaan läheni Matti ruumista ja sanaakaan sanomatta vetäsi sormestaan sormuksen, jonka pisti Tilda-vainajan vasemman käden nimettömään.
Sormuksen hän itse lahjoitti minulle. Milloin se tapahtui? Kun tulimme hänen huoneeseensa, aijoin minä lähteä pois, mutta hän löi minua päähän ja särki kampani. Minä suutuin ja tahdoin lähteä koko talosta. Silloin hän otti sormestaan sormuksen ja lahjoitti sen minulle, etten vaan olisi lähtenyt, sanoi Maslova.
Sitten Georg pani toimeen vihkiäiset muka kirkossa. He asettivat ruukkukasveja kahteen riviin ja ripustivat poimuihin lakanoita sinne tänne. Georg laittoi kumotuista tuoleista aituuksen, johon pystytti mustan takin kävelykepin varaan, vaati Helenaa hankkimaan kaksi pallia aituuksen eteen, sekä pisti äidiltään lainatun sormuksen taskuunsa.
Lopulta astuu hän lähemmä, painaa ihastuksissaan sormuksen huulilleen ja sanoo katkonaisella äänellä ja niin suurella liikutuksella, että se kuivaa kyynelet hänen silmistään: Minun sormukseni, joka on ollut hänen sormessaan, ja minun sormukseni, joka on häntä suojellut ... syytön olet sinä hänen kuolemaansa; hän antoi sinut muille; sitten tulivat kuulat, sitten tuli kuolema.
Niin, Maria Kirilovna minulle ... sen sormuksen... Sascha sekaantui puheessaan ja joutui hämmennykseen. Kirila Petrovitsch rypisti otsaansa ja sanoi heilutellen päätään: Siihen nyt sekaantui Maria Kirilovnakin. Tunnusta suoraan kaikki, taikka minä sinut vitson niin, ett'et itseäsi tunne. Jumaliste, isä ... minä ... isä... Maria Kirilovna ei käskenyt minun mitään tehdä, isä.
Ludvig kohteli häntä kuitenkin suotuisammin, vielä ystävällisemmin kuin koskaan ennen. Ludvig sanoi häntä ystäväkseen, isäkseen tieteissä, kaukosilmäksi, jonka avulla hän saattoi nähdä tulevia asioita, ja lopuksi hän vielä pisti ennustajan sormeen sangen kalliin sormuksen.
Hänen päänsä tuli kuumaksi, sydän sykki rajusti ja hän päätti ilmoittaa Dubrovskijlle kaikki sekä etsiä tilaisuutta saadakseen sormuksen tammen koloon. Samassa lensi pieni kivi hänen ikkunaansa, lasi helähti, ja Maria Kirilovna katsoi ulos sekä näki pienen Saschan, joka antoi merkkejä hänelle. Mascha tunsi, kuinka Sascha rakasti häntä, ja iloitsi siitä.
Ja sieltä toi hän Nelmalle sormuksen ... harakankoristeen, kuten Sakris sanoi. Vaatimattoman, mutta sormuksen kuitenkin. Mitäpä hän ei tekisi Nelman mieltä hyvittääkseen? Ja oliko hänen nyt kutsuttava Nelmaa morsiameksi vai rouvakseen? Nelma pureskeli kynsiään ... eikä vastannut mitään. Mutta visiitille hänen täytyi sitten lähteä ... ensin Bergmanin mörskään.
Minä tapailin sitä kädelläni ... se oli verinen, poikki hakattu sormi, ja sormessa oli kuparisormus. Lapset ovat uteliaita; minä vedin sormuksen sormesta ja kätkin sen, vaikka kuulin sitä haettavan. Vaikka olinkin pieni ja pahainen, älysin kuitenkin sitä tallettaa; olihan siihen liittynyt muisto hirmuisesta päivästä.
Päivän Sana
Muut Etsivät