Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
"Miss Mordaunt," sanoi Kenelm, joka töin tuskin taisi hillitä palavaa haluansa langeta hänen jalkainsa juureen ja sanoa: 'Tämän sormuksen kautta tarjoon minä teille rakkauteni vannon minä teille uskollisuuteni! "Miss Mordaunt, säästäkää minua tuskasta ajatella että olen teitä loukannut; kaikin vähimmin tahtoisin tehdä sitä tänä päivänä, sillä kenties tulee kulumaan vähän aikaa ennenkuin taas teitä tapaan.
Kohta otettiin korvarenkaat piilosta esille ja pantiin Berthan korviin, äiti pani sormuksen sormeensa ja kaikki yhdessä kiittivät maisteria. Mutta kun tämä oli kertonut koko asian, niin kutsuttiin Sirrikin sisään, ja siellä häntä siliteltiin ja hyväiltiin.
Vaan maltappas vielä; näytähän tuota safiiria; siinä mistä minä puhuin oli reunassa erään tapauksen vuoksi pieni naarmu. D'Artagnan otti sormuksen toistamiseen sormestaan ja antoi sen Athokselle. Athos säpsähti. Kas vaan, sanoi hän; eikös tämä ole kummallista! Hän osoitti d'Artagnan'ille naarmun. Mutta keltä sinä olet saanut safiirisi, Athos?
Odota, sinä Belialin kuningas, mutisi hän mennessään, odota, että vielä kerran varastan sen sormuksen, joka suojelee sinua, ja varo silloin itseäsi!
Jos minä saan sanoa ajatukseni, sanoi vanha isoäiti päättäväisesti, niin olisi oikein hyvä, jos voisimme päästä kaikista valtiopäiväkiistoista. Olkaa hyvä ja pankaa sulkatöyhtöjä hattuihin ja nauhoja myssyihin, ja asettakaa ne sitten tekotukkaisiin päihin, joiden hiukset on ylöspäin sivelty ja puuteroitu, niin tulee siitä semmoista, minkä kaikki ymmärtävät. No niin, kuinka käy kuninkaan sormuksen?
Kuin haudan kautta tie käy elämään, niin vihkiytyy myös eloon rakkaus vasta, kun muiston-kotiansa autuasta lähestyy vapaana se pyyteistään! Pois sormus viskaa! riemuiten. Tehtäväni tein! Nyt runon valkeuteen ma sielus vein! Pois ovat siteet, jotka sua pauloi, nyt Svanhildisi joutsenlaulun lauloi! Ottaa sormuksen sormestaan ja suutelee sitä.
Ja kumminkin on uskomatonta että voisi olla kahta niin yhdennäköistä sormusta. Tunnetko sinä tämän sormuksen? kysyi d'Artagnan. Luulin sen tuntevani, vastasi Athos, vaan epäilemättä erhetyin. Hän jätti sormuksen takaisin d'Artagnan'ille, vaan ei kumminkaan lakannut katselemasta sitä.
Hän otti sormuksen äitini kädestä ja laskien sen minun käteeni sanoi ukko: Anna sormus hänelle, ja hän osotti sormellaan Loviisaa. Minä pidin sormusta kädessäni kappaleen aikaa, katsoin Loviisaa silmiin ja kysyin sitten: Huolitko sinä tätä? Huolin, vastasi Loviisa, sinä olet kelpo poika. Minä olen sinusta paljon pitänyt aina ja isäni sanoi minulle usein, että sinä olet hyvä poika.
Ja sama on kuninkaan sormuksen laita. Noita-akat katoavat ja sormus kadottaa voimansa, kun niihin ei enää uskota mutta me olemme aikamme lapsia; minä en voi päästä siitä erilleni, minä uskon sormuksen voimaan, ja sentähden se on muuttunut minulle niin pelottavaksi todellisuudeksi. Minä tahdon tietää, missä sormus, on.
Kuningas hän tuost' ihan ihmeissään Nyt lausuvi: »malja on sun, Ja vielä sä sormuksen saat tään Kivill' arvokkaimmilla kauneillun, Syvimmälle jos meren syvänteille Yrität sä ja taas näkös kerrot meille». Tytär hellämielinen kuuli sen, Sulosuulla hän pyysi nyt: »Isä, oi, huvi tuo jätä hirmuinen! Hän kesti mit' yksi ei kestänyt; Jos tehtäväks tuon tahdot koiton, Ritar' ottakoon asemiehestä voiton».
Päivän Sana
Muut Etsivät