United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän oli matkustanut pian koko maailman ympäri, nähnyt espanjalaisia, amerikkalaisia ja italialaisia kaunottaria ja tunsi hyväntahtoista halveksumista molempain kokemattomain upseerien arvostelun suhteen kysymyksessä olevassa asiassa. "Tietysti ... kaikkihan on maailmassa suhteellista ... mutta luulenpa, että hän kestäisi vertauksen kenen rinnalla tahansa..."
Eikö tämä ole sortoa, jota emme saa sietää, eikö tämä ole kansallisuutemme halveksumista, jota emme voi kärsiä? Vaan ei saa kauemmin olla niin! Me olemme herroja tässä maassa, meillä on oikeus vaatia, eikä vain pyytää! Me emme aio ottaa vastaan lahjana sitä, minkä voimme saaliinamme valloittaa. Nuori ystäväni... Vanha, jos saan luvan pyytää. Mutta älkää minua keskeyttäkö!
Veripunaisina värisivät hänen sieraimensa, kun hän huiski kivääri kädessä ... ampui pihalle, lauloi vallankumouslauluja, pilkkasi halveksumista leiskuvin povin niitä pelkureita, jotka tahtoivat antautua ... ja antautuivatkin. Pertta näytti ikkunasta valkeaa riepua, muka antautumislippua; mutta kun porvariupseeri ilmestyi näkyville, ampui Pertta hänet.
Hänen epäluulonsa oli kuitenkin perusteeton, ja puolisoitten hyvä sopu palasi. Se oli kenties onneksi keisarille, sillä Maria Teresia oli leppymätön, kun oli kysymys siveellisistä hairahduksista, eikä hän voinut olla osoittamatta siveettömiä henkilöitä kohtaan suoranaista halveksumista. Itse ei hän ollut vähintäkään keikaileva, ei huolehtinut ulkomuodostaan ja hoitipa huonostikin pukuaan.
Silloin oli hän hymyillen näille kumartanut ja poiminut tarjoutuvan lemmenkukan, mutta tämän ystävällisyyden ja keveän tuttavuuden alla oli aina etelä-ranskalaisen parantumatonta naisen halveksumista. Jos rakkauden mieli tunkeutua hänen sydämeensä, täytyi sen käydä hänen kovan päänsä kautta.
Niinpä synnyttivät hänessä joka päivä sen paikkakunnan pikku juorutkin yhä suurempaa inhoa, yhä suurempaa halveksumista ihmisiä kohtaan. Couillard'in tytär oli saanut lapsen ja pian oli vietettävä häät. Martinin palvelijatar, muuan orpotyttö, oli raskaana. Eräs viisitoista vuotias naapurin tyttö oli raskaana.
Sitte otti hän sormuksen, antoi sen pari kertaa kimallella lampunvalossa ja tarkasteli sitä uudestaan. Niin, sanoi hän lopuksi kääntyen minuun, kummallinen hymy huulillaan, se osoitti tuttavallisuutta, alentuvaisuutta, salaista ymmärtämistä ja halveksumista, korkein mitä voin tarjota on sata kruunua ... mutta epäilen voinko antaa sitäkään. Pitääkö se päättää nyt aivan heti?
Kuitenkaan ei kylän kesken häntä koskaan muuten kutsuttu, vaan Sameli Rouhu hän oli aina, kun häntä mainittiin. Tämä kylän panema nimi ei kuitenkaan ollut annettu missään pahaa eli halveksumista tarkoittavassa mielessä; oli tarkoitettu vaan nimi senmukainen, että se olisi soveltunut kuvaamaan miehen luonnetta ja toimintaa.
Mutta Sakriksen mitta oli täysi. Pikari, joka nousee täydeksi tuskaa ja harmia, synkeyttä ja epätoivoa, itsensä soimaamista ja itsensä halveksumista ... vihaa ihmisiä kohtaan ... ja uskonpuutetta, että tällainen on maailma aina oleva; pikari, joka on kukkuroitu kummallisilla aprikoimisilla; noitamalja, josta kieppuu ja huuruaa pahojenhenkien haamuja ja joka saa taivaan näyttämään valtavalta, ihmistä kohti kynsiään kurottelevalta ja tähti-silmillään ilkkuvalta paholaiselta, kun taas Jumalaa ei ole missään, vaan ainoastaan luonto, mikä sekin huvikseen kehittää vaivaisuutta ja kipuja, antaen hulttion äidin katkaista lapsensa selän pienenä ja hänen selkäytimensä vikaantua; niin, sellainen malja ei lopulta tarvitse enempää kuin pisaran lisää, niin se vuotaa yli reunojensa.
Minä melkein soisin, että he kuohahtaisivat ja latelisivat kiukkuisia sanoja. Tuo tyyneys minua melkein kammottaa, sillä se on osoitteena peloittavasta, ylipääsemättömästä syvänteestä heidän ja herrain välillä. Sen pohjalla on kerros, paksu, paksu kerros ylenkatsetta, halveksumista, jota siihen muuten on jo vuosisatain kuluessa kasvatettu.