Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. toukokuuta 2025
Se sitä vastoin, joka tahtoo nähdä tämän paikan yhtäläisempänä siinä tapahtuneiden surullisten kohtausten kanssa, käyköön siinä silloin kun illan varjot lauhentavat Leijonain kartanon heloa ja levittävät synkeyttä läheisiin saleihin. Eipä totisesti saata mikään olla suloisempaa ja surullisempaa, eli paremmin sopia yhteen tarun kanssa inhimillisen suuruuden katoovaisuudesta.
Kaunis hän oli, se laaksoen kaino impi: Tumperat hiukset reunastit hänen otsansa, joka kiilsi niinkuin pilvi päivä-paisteessa; ja silmät tämän otsan alla olit kuin rauhan kammiossa kaksi akkunaa; hänen suunsa hymäili niin armaasti kuin idän rannalla aamuruskon viiru, niin täynään ihastusta mutta myöskin osoittava jotain synkeyttä.
Niiden välistä näkyi ääretöin avaruus, jonka synkeyttä viehkeät tähdet vaan vähäisen valaisivat. Mutta järvi välkkyi niin kirkkaana hopeaa hohtavassa valossa olipa aivan kuin jonkun Vellamon neitosen hääjuhlaa olisi tuolla alhaalla, Ahtolan kartanossa vietetty. Suloiset tunteet täyttivät sydämen, kun hän tätä suurta ja ylevää ihanuutta katseli.
Gerda kuunteli äidin kertomusta ja liittyi häneen vielä lujemmin. Pimeä hämärrys esti äidin näkemästä synkeyttä, joka laskeutui kuin syysyö tyttären kasvoille, hänen kirkkaille silmilleen. Vihan syys-sumua itsevaltaisen isän tuomio vaan levitti lapsen lämpimään, raittiisen sydämeen. Gerda vihasi nyt sekä veljeään että isäänsä, vihasi heitä oikein sydämensä pohjasta, vaikka ei hän sitä sanoiksi lausunut.
Synkeyttä suojelevan metsän, Katoliset kirkkolaitoksemme, Kaskeksi hän kaasi viljavalle Rakkauden sanan siemenelle, Jonka Luojan kahmaloitse kylvi Luojan käsi johti ihmiskättä Siunausta tuottavaksi touoks' Uuden polvikunnan kasvatella, Niinkuin muinen Väinämöinen vanha Kalevalan vainioille kylvi, Kasken kaatun poltettua, ohran Koivahaisen yhden ympärille.
Saapuu lain mies: «Vankilahan «Joudu, Agnes, rautaan nilkka!» «Voi, en jouda, täytyy pestä «Hurstistani hurmepilkka!» Oi laupias Isä, armahda! Syv' on tyrmä: säde kaita Synkeyttä sen ei voita; Säde pien' on tyrmän päivä, Yö sen täynn' on hirmuloita. Oi laupias Isä, armahda! Agnes parka päiväkaudet Päivää kohti tirkistääpi, Valon saa vain toinen silmä, Yöhön mustaan toinen jääpi.
Niiden välistä näkyi ääretön avaruus, jonka synkeyttä tuikkivat tähdet vaan vähäisen valaisivat. Mutta järvi välkkyi niin kirkkaana hopeanhohtavassa valossa olipa aivan kuin jonkun Vellamon neitosen hääjuhlaa olisi tuolla alhaalla, Ahtolan kartanossa vietetty. Suloiset tunteet täyttivät Niilon sydämmen, kun hän tätä suurta ja ylevää ihanuutta katseli.
Mutta aatokses mä arvelevan kuulen: 'Eikö vartoomisen kauvalliset hetket, Eikö aika yhtäpintahinen aina Toki ikävyyden synkeyttä saata Heidän sieluillensa tumman yöseen kohdus? Niin sä kysyt, mutta huomaa: Tyynihinä Autuuttamme vissiä me odotamme, Ilman tuskaa ajan pitkän aikaellen. Vuosi kuni riemuhetki meiltä vierii Vilkkaasti ja toinen helmohimme rientää.
Nyt minä hullu, vaivanen jo ymmärrän miksi poika pelkäsi yksin kotiin jäädä. Tulkaa sihteeri kanssani." Sihteeri tunsi tarkoin paikat ja vei Topiaan muitta mutkitta oikeista ovista sisään. Huone oli alaston, rautaristikot ikkunain takaalla lisäsivät synkeyttä. Topias näki jalkarautoja, käsirautoja seinillä. Ja hän oli mennä seljälleen kuin näki edessään kiviensärkijän. "Herra auttakoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät