Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Mutta jo ääreen alttarin sorjan muut pyhän uhrin toi jumalalle ja piirinä seisoi. Niin kädet huuhtoivat, pivon ottivat ohria täyteen. Vaan kädet nostaen palvoi noin palavasti jo Khryses: "Foibos hohtavajousi, sa kaitsija, valtias vahva, jonk' ikisuojass' on Tenedos, pyhä Killa ja Khrysa!
Hektor keulaan iskeytyi merenkiitäjä-laivan, soution sorjan, joll' oli saapunut Protesilaos, vaan kotimaille jok' ei hänt' ollut saattava jälleen.
Jälleen yössä valkeassa saaret, salmet uneksii, jälleen päällä metsänpuiden punapilvi purjehtii. Kaikk' on niinkuin ennen: eipä mieleni mun tuiretun. Mikä sorti äänen sorjan? Miks on sydän synkkä mun? Kadotin ma kerran naisen, jota raukka rakastin, silloin saman tunnon tunsin, silloin samoin aattelin: Tulee kesä, tulee talvi, eipä hetket autuaat, jolloin käsi kättä vasten unhotimme taivaat, maat.
Niinkuin Hesperos yön pimeäss' yli tähtien muitten kirkas on tuikkeeltaan, ihanaisin tähtiä taivaan, niinpä nyt välkkyi peitsen pää, kun Hektorin aimon surmaks suuntasi sen käden oikean voimin Akhilleus vaanien kohtaa, jost' ihon sorjan vammata voisi.
Kauan toisistaan eross' eipä he ollehet, Ares, kilpien rikkoja, riens etumaisna Athenea vastaan, keihäs vaskinen kourassaan hän pilkaten huusi: "Taivahiset miks yllytät taas, kähykärpänen, taistoon, raivotar yltiöpää, jota viehtää hillitön vimma? 385 Sait mua iskemähän Diomedeen, Tydeun poian, etköpä muistane, kuinka sa peitseen kaikkien nähden tartuit itse ja suuntasit päin, ihon vammasit sorjan?
Niin, vaikka olenkin oma äiti, niin uskallan sanoa, ettei tämä toinen ole kuin joutavanpäiväinen kyhnys hänen rinnallaan. Niin juuri: joutavanpäiväinen kyhnys vanha tallukka! ja hänen tähtensä sinä sitten hylkäisit oman kultasi, sorjan ja kauniin Mikko pojan? Ehei, tyttöseni, elä luule luuta lihaksi. Kyllä sinut Mikko aina Johannekselta valtaa, siitä ei puhettakaan.
Hektor väistäytyi heti taajaan kumppanijoukkoon, karkasi vaunuilleen, asun sorjan Ilioniinpa laittoi voitonmerkikseen ikimainehiseksi.
Siit' ulos tunkeutuu hopeainen aisa; sen päähän sorjan, kultaisen ikehenpä hän solmi ja siihen kultaiset silavyöt; hevot vinhat itsepä Here niihin toi; veti mielt' asemelske ja taistelohuudot.
Vyöhön kullansolkisehen kävi kärkevä nuoli, tutkain vyötärövyön läpi tunkihe taituritöisen, puhkoi vauhdissaan sopavarjeenkin ylen sorjan, vyöllisen myös levysonnuksen, varan nuolia vastaan; parhaiten sepä suojasi, vaan läpi tunkihe senkin nuoli ja naarmun piirsi jo päällimpään ihokertaan; kohtapa haavast' uhkuillen veri virtasi tumma.
Nuopa Yljän impyset Tekee Herran työtä kallihinta: Kuolleen uskon rääpäleet Sadoilt' on he riisuneet Haavat huuhtoo kirkas viina, Ruumiin verhoo puhdas liina, Vaatteissa Kalleissa Käyt sä sorjan sulhon luokse!"
Päivän Sana
Muut Etsivät