United States or Guatemala ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuten muutamat historioitsijat kertovat, on Temistokles viimein itse surmannut itsensä, ett'ei hänen olisi täytynyt taistella isänmaatansa vastaan. Kimon. Tuskin on mikään aika minkään kansan historiassa ollut sopivampi tuomaan esiin hengen korkeampia voimia kuin se, jolloin helleniläisten suurenmoinen vapaustaistelu Persian jättiläisvoimaa vastaan tapahtui.
Mutta helpompaa on antaa moisia varoittavia neuvoja kuin niitä noudattaa. Kunhan sodan jyskeet ovat loppuun jylisseet ja kaikki jälleen tyyntynyt ja säännöllisille latusilleen asettunut, silloinhan tulisi taas sopivampi aika lukujaan jatkaa. Mutta tämä lukukausi sai mennä livahtaa samalla tavalla kuin monta edeltäjäänsäkin.
"Eiköhän sentään teidän Messiaksenne", kysyi hän, "josta te puhutte niin paljon, liene, niinkuin minä olen muistuttanut, joku pyhä profeetta joku opettaja joka tahtoo tehdä kansan sydämeltä puhtaammaksi ja elämältä paremmaksi? Tämä, luullakseni, olisi jumalalle sopivampi kuin että hän lähettää jonkun kuninkaan taikka kenraalin, joka vaan vuodattaisi ihmisten verta."
Mutta isä ... antakaa anteeksi ... minä en koskaan aijo mennä Juuselle puolisoksi. Noh, noh, elähän nyt vastustamaan rupeakaan ... johan on aika, että joudut naimisiin, ja mistä se sitten sen sopivampi tulisi ... sanoppas mitä Juuselta puuttuu. Rakkautta puuttuu... Juuse ei rakasta minua, enkä minä häntä...
Puoli vuosisataa senaattoriksi tullessa täytettyänsä laski hän kaunokirjailijan kynän lopuksi ikäänsä melkein täydellisesti käsistään ja jos hän viimeisinä vuosinaan siihen pari kertaa vielä tarttui, tapahtui se erityisistä syistä, kuten myöhemmin saamme nähdä. Vanhukselle muka sopivampi tieteellinen työ tuli tästä lähtein hänen pääasialliseksi lomatoimekseen.
Oli mielestään sopivampi ja näytti hurjemmalta ja komeammalta siten, kuin mennä nohjotella hiljaa ja ikään kuin häpeissään... Mitä hän häpeäisi...? Tulkoon vaikka ken, niin paikalla hän on valmis koettamaan, vaikka tuota kättäkin niin kirotusti särkee... Hän se on kumminkin sittenkin Karhun Esa, hän!
Ma luulen, että runo-into tarttuu. Miks niin? Näät kirjailijain joukko karttuu, runolle aatellut myös olen ruveta, salaperäisesti. mut pelkäks haaveiluks se ei saa huveta. Mut ken on sankari, jos saisin kysyä? Salassa huomiseen sen täytyy pysyä. Te itse! Tokko kelpaisinkaan siksi? Ken sitten sopivampi sankariksi. Mut sankaritar? Hänet maalta saamme, hälystä kaupungin kai käymme pois?
Sitten ilmestyi hän eräänä iltana koulun johtajan edessä. Tahdon ilmoittaa nimeni. Aatami Koiramäki? En ole enää mikään Koiramäki, olen sukuni esikoinen ja tahdon olla Armfelt. Armfelt! Koiramäestä Armfelt? Se on sopimaton. Sen olen kirjasta lukenut ja tahdon olla Armfelt Kehnosuon kylästä. Sopivampi on Kehnonen. Sellaista nimeä ei ole herroilla eikä kirjoissa Taikka Kehnonius tai Kehnolin?
Leiriin Talthybios taas laajaan mennen akhaijein karjun tuokoon, Zeus sen on saava ja Helios uhrin." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Miesten valtias, suur' Agamemnon, Atreun poika! Toisena aikana toimittaa ois tuo sopivampi, kun lepohetken suo taas kerran taistelon riehu eik' ole rintani näin sotaintoon syttynyt tuimaan.
Tulenpa kun tulenkin teidän kanssanne, Crévecoeur; minä tahtoisin oppia konnuuden kaikki eri lajit ja nähdä kuinka te osaatte niiden kanssa tulla toimeen. Piru itse tuskin olisi osannut paremmin kutsua kokoon mokomaa neuvoskuntaa, ja olisi tuskin saattanut olla sen sopivampi esimieheksikään.»