Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
En tule koskaan pitämään vihaa sentähden että turmelit silmäni." Keisarin viimeinen riemu. Myöhään eräänä myrskyisenä iltana vuonna 1725 huomattiin lähellä Lahtan kylää, ei kaukana Pietarin kaupungista, venhe tulevaksi Kronstadtista päin. Koko joukko sotamiehiä oli venheessä, jota aallot heittelivät sinne tänne, kunnes se vihdoin joutui karille vähän matkaa Lahtasta.
Kun sivutusten, käsitysten sinun kanssas pyörin tanssissa, tuntuupi minusta niinkuin ei täällä ketään toisia olisikaan kuin me kaksi vaan, sinä ja minä! En näe enkä kuule toisia; silmäni näkevät yksin sinun.
Ei kukaan ihminen olisi uskonut tuulen pääsevän niin pienillä vesillä niin raivokkaasti puskemaan. Mutta pääsipäs! Laiva kallistui ja kulki kokonaan toisella kyljellään. Loin silmäni eteenpäin kohti matkansuuntaa. Sateenkaari oli kadonnut, ei kirkkoa eikä kirkonkylää näkynyt enää. Ilma oli sakea vihurin kohottamasta vesisumusta, joka oli kuin harmaa muuri meidän ja mantereen välille asettunut.
Minä panin käteni ristiin ja suljin silmäni; silloin kuulin kuinka hän päästi kirouksen ja sitten heitti pyssyn olalleen ja syöksyi ulos. Ajattelin heti: nyt hän tahtoo raivata isän pois tieltä! Ja kun näin hänen rientävän nostosillalle kaksi verikoiraansa mukanaan, juoksin sukkelaan puiston läpi ja Kissanportaan yli kylään, viedäkseni isälle sanan, että hänen henkensä oli vaarassa.
Ja oikeastaan: enkö minä sitten olekin? Paljon, paljon enempi minä olen hänen puolestaan. Olenhan pian niin kuin yksi ja sama hänen kanssaan. Mutta ... minkälaisella tavalla nyt tehtäisiin? Siitä nyt neuvotellaan. Sakris esittää: Kuinkas, jos sanon, että olen saanut kirjeen hänen äidiltään? Missä hänen äitinsä on? Niin, olen saanut kirjeen, että pitäisin silmäni hänen päällänsä.
"Voi, Trot", olin kuulevinani tätini kerran vielä sanovan; ja minä ymmärsin hänet paremmin nyt. "Sokea, sokea, sokea!" Me pysyimme molemmat ääneti tuokion aikaa. Kun nostin ylös silmäni, huomasin, että hän vakaasti tarkasteli minua. Hän oli ehkä seurannut ajatusteni juoksua, sillä minusta tuntui, kuin olisi ollut helppo seurata sitä nyt, vaikka se kyllä kerta oli ollut mutkikas.
Täällä jouduin sellaisen tuskan valtaan, että kokonaisen tunnin ajan vuodatin katkeria kyyneleitä, ja ponnistuksistani huolimatta tuskin voin tyyntyä. Vaikka olinkin lääkärinä tottunut näkemään inhimillisen kurjuuden kaikissa muodoissansa ja kuulemaan kärsivän ihmisluonnon huokauksia ja tuskanhuutoja, täyttyivät silmäni kuitenkin yhäti kyyneleillä.
Miks' on silmäni sipakat, Näkimeni näin häpäkät? Siit' on silmäni sipakat, Näkimeni näin häpäkät
Ken kalpeni Parnasson lehtoloissa, syvältä niin sen lähtehistä juoden, ett' ei ois heikko henkensä, jos tahtoo kuvata sellaisena sun kuin olit, kun varjos soitollaan sua tarhat Taivaan ja kun sa ilmi alta hunnun astuit! Kahdesneljättä laulu Niin oli kiihkeät vuosikymmenien janoa silmäni nyt sammuttamaan, muut että turtuneet ol' aistit kaikki.
Kuin hevot karkaavat kaviokkaat tuulena kiertäin keilaa kiistämön pään uron peijaiss', uhkeat kons' on pantuna palkinnot, jalot kattilat, kukkeat immet, muureja noin Priamon he nyt kertaan kiersivät kolmeen, min jalat ehti, ja kaikk' ikivallat juoksua katsoi. Loihe jo lausumahan isä ihmisien, jumalainkin: "Voi, mitä silmäni nyt näkevätkään!
Päivän Sana
Muut Etsivät