Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


Mitä sinä tekisit, jos saisit sata tuhatta? kysyi vaimoni. Mitäkö minä tekisin. Sepä kysymys! Yhdeltä puolen se oli juuri ydinkysymys. Sillä tiesinhän minä, että minulle oli tullut kaikkien ajatusteni ajatukseksi kysymys, miten voisin saada tarpeeksi rahaa toteuttaakseni vastaisen onnen. Ja toiselta puolen minun täytyi hämmästyä, etten voinut vastata tähän kysymykseen.

Minä käyn välisti levottomaksi, kun kuulen hänen puhuvan näin. Hänen mailmansa on niin paljoa avarampi kuin minun, että minun ajatusteni on vaikea seurata häntä siihen. Jos mailma on niin paha ja pyhimmissä paikoissa löytyy niin paljon ulkokultaisuutta, kenties minä kuitenkin olen ollut liian tyly Kristofer raukalle. Mutta jos Fritz on huomannut saman, kuinka onnettomaksi se hänet tehneekään!

Oliko hänellä iloa wai murhetta, wai oliko hän kiirehtinyt näin warhain luonnon ihanaan helmaan, nauttimaan sen suloisuutta? oliwat ajatusteni alkuna ja loppuna.

Olin aina kotosalla ajatusteni hiljaisessa maailmassa ja elin vaatimatonta talonpoikaiselämääni. "Silloin tulit sinä muistan sen yhtä hyvin kuin tämänpäiväiset tapahtumat " Hän vaikeni vaipuen muistoihinsa. "Minäkin muistan sen hyvin", sanoi Vitiges. "Minä komensin satamiehistä joukkoa ja olin menossa Augusta-kaupunkiin Licuksen varrella päästämään Juvaviaa vahdista.

Hän silmäili minua niin lapsellisen hyväsydämisesti... Minä häpesin hänen viatointa katsettansa, minä en tahtonut tahrata itseäni valeella hänen läsnäollessaan, ja minä jätin ratkaisevasti ja ainiaaksi entiselle ajatusteni esineelle jäähyväiset. Tullessani kotiin oli kirje Gaginilta minua odottamassa.

Ei minulla ole täällä mitään tekemistä. Käteni eivät enää tottele minua, maalilautanen painaa minua, voimat pettävät. Ainoastaan yksi maailma on minulla vielä, jossa liikun yhtä vapaasti kuin ennenkin. Niin, ehkäpä hermojeni herkkätuntoisuuden ja ajatusteni ainaisen harjoituksen tähden vapaamminkin ja helpomminkin kuin terve ihminen. Se on ajatusten maailma.

Wihdoin wiskausin pitkäkseni sohwan kannelle ja annoin wapaasti tunteitteni ja ajatusteni lentää. Siinä oltuani sen pitkää, tämän lyhyttä, tunsin saaneeni sen werran rohkeutta, että woisin ehkä katsoa nimikirjoitusta, sillä kummankin neidin käsikirjoitus oli niin yhdenkaltaista, etten siihen nähden woinut hämmingissäni päättää kumman se oli, waikka muuten tunsin ne tarkkaan.

Minun käsitykseni on, että olin jossakin hämmennyksen tilassa ja horjuin molempien vastakohtien välillä, kumpaankaan kiintymättä. Eikä minulla ollut paljon aikaa ajatusteni selvittämiseksi, koska Mr. Qvinion'in oli aikomus lähteä seuraavana aamuna. Qvinion'ia Londonin postivaunujen luo Yarmouth'iin!

Minun täytyy katsoa ympärilleni nähdäkseni olenko todella yksin ajatusteni kanssa, ettei minua kukaan yllättäisi. Kuinka outo on tämä näky, kuinka tottumaton minun silmäni on siihen! Onko tuo teko, jonka muisto nousee nyt esiin oltuaan tähän asti kuin maanpakoon karkoitettuna ajatuksistani, onko se todellakin minun!

Minä en osannut pois tukalain ajatusteni kiedoksista, yhtä vähän kuin metsästäkään. Sillä jos näissä epäilyksissä oli perää, eivät ainoastaan ne synnit, joita minä en ollut tunnustanut, olleet anteeksi antamatta, vaan myöskin ne synnit, jotka olin tunnustanut ja joista olin väärällä perusteilla saanut päästön.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät