Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
TROILUS. Sovussa päättäkäämme haastelumme, Se pian meiltä viedään. Epäluulost' En sulle sano: "ole uskollinen"; Ma kintaan viskaan itse kuolemalle Siit', ett' on sydän sulla tahraton. "Ole uskollinen" oli johtona Vain lupaukseen: ole uskollinen, Niin näen sun kohta taas. CRESSIDA. Oi, suunnattomaan Ja julmaan vaaraan antautte, prinssi! Mut uskollinen olen. TROILUS. Silloin vaara On ystäväni.
Sen kauppas kultasepillen Taas muille myötäväksi. Niin rikast' vaan ei kohdannut, Jok' ois sen ostaa mahtanut. Näet, kun oikein saatihin Kirkkaaksi kulmiltansa, Se timantiksi nähtihin, Isoimmaks lajiansa; Kuningas kruunuuns osti sen, Siit' tuhansia maksaen. Hän pidot piti köyhillen Nyt kruunun kunniaksi, Myös Amrun lapset kerjäten Tulivat vierahiksi.
ROMEO. No kuinkas, Kosk' ovat viisahatkin sokeita? LORENZO. Tilastas suo mun keskustella kanssas. ROMEO. Siit' et voi haastaa, jot' et tunne.
Kuin rukoukseen kädet ristien nyt vanhus vaipui tuomar-istuimeen; hän voiton peri, ylimaallisen sai, rauhan palkakseen. Ja läsnäollehilt' on todistus, siit' usein kertoivat he innoissaan: ol' ihmeellinen, tyyni kirkkaus nyt hänen kasvoillaan. Ett' oli taivaan-kaunis hohde tuo, siit' oli heillä yksi ajatus; vaan mistä virtasi sen valovuo, siit' eri arvelus.
Päiviä siit' on vain ykstoista, kun Ilioniin monen vaikean vaivan jälkeen saavuin taas, ja jo toi minut sallima julma toistamiseen sinun valtaas. Zeun viha ylläni lie, kun taas minut alttiiks sulle hän heitti, ja kai emo kantoi nuorena kuolemahan minut, Laothoe, tytär Alteen, vanhuksen, lelegein uroheimojen pään, joka kaitsee Satnioeis-joen äärtä ja Pedason kalliolinnaa.
JETTER. Siit' ei hyvä seuraa. Jää terveeksi! Hyvät ystävät! Toverit! RAKENNUSMESTARI. Hiljaa! Anna meidän mennä. SOEST. Olettenko kuulleet? JETTER. Yltä kyllin! SOEST. Hallitsijatar on lähtenyt. JETTER. No Jumala armahtakoon meitä! RAKENNUSMESTARI. Hän se oli meidän viimeinen tukemme. SOEST. Aivan äkkiä ja kaikessa hiljaisuudessa.
Itse tuon sanoiksi virkki: "Anna, impi, hapsiasi, hieprukka, hivuksiasi kanteloisen kielosiksi, ääniksi ilon ikuisen!" Antoi impi hapsiansa, hienoja hivuksiansa; antoi hasta viisi, kuusi sekä seitsemän hivusta: siit' on kielet kantelessa, ääntimet iki-ilossa. Saip' on soitto valmihiksi. Siitä vanha Väinämöinen istuiksen alakivelle, paatiselle portahalle.
Olen pettynyt. VIOLA. Ken teitä pettää? Kuka ilkkuu? Mitä? OLIVIA. Siit' onko aikaa? Etkö muista sitä? Tuo tänne pappi. Tule! Hänet hylkää! OLIVIA. Mihinkä? Cesario, viivy, ylkä! HERTTUA. Ylkä? OLIVIA. Niin, ylkä: voitko kieltää sen? HERTTUA. Tuon ylkä sinä? VIOLA. Herra, minä en. OLIVIA. Haa! Halpaa pelkuruutta vaan se lie, Jok' omimpasi murhaamaan sun vie.
Nyt viisas astuu esihin, Sanoen, ett' olla täytyy niin: Esimäinen on näin ja toinen näin, Siis kolmas myös ja neljäs näin; Ja jos esimäistä ja toist' ei ois, Ei kolmas ja neljäs olla vois. Tuot' oppilaat joka paikass' ylistää, Vaan heiltä kangas kutomatta jää. Jos tahdot elon tutkia, kertoella, Siit ensin täytyy henki karkoitella; Nyt osat on hänen hallussaan, Ah! puuttuu niist' elon side vaan.
Ei oo lassa langeteltu, Ei piennä pahoin pielty. Siit' on silmäni sipalat, Näkimeni näin häperät; Kun ennen emoa itkin, Kantajata kaihoelin, Surin suurta syöttäjeä, Varuin suurta vanhempoa. Itkin vuoen, itkin toisen, Itkin kohta kolmannenki, Kolmannenki, neljännenki, Vielä itkin viiennenki; Pois itkin ihanat silmät, Kasvon kaunihin kaotin, Puottelin punaisen posken, Vereväisen vierettelin.
Päivän Sana
Muut Etsivät