Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Nuo päivän säteet säihkyi Pinnalla loitos vyöryvän veen, Retillä kaukana kellui laiva, Mi mun yli veen oli kotiin vievä; Mutta puutuimme purjetuulta, Ja ma vielä särkällä istuin tyynnä Vain rannalla yksin. Ja runoa luin Odysseyn, Ikivanhaa ja nuorta runoelmaa, Min lehdistä aaltojen kostuttamista Mua vastaan riemuiten nousi Olympon henki Ja säihkyvä ihmiskevät Sekä siintävä Hellaan taivas.
Idässä hehkui jo aamurusko kaitana juovana, siintävä päivänkajo valaisi puutarhan aukeamat, ja puiden oksilta alkoi kuulua unelmoiva viserrys. Hän aikoi sirotella kukat kuolleen ylitse, mutta pysähtyi otsaansa rypistäen ja heitti ne syrjään. »Miksi tämä hempeys?» tuumi hän. »Tomun ei tarvitse tomua pelätä.»
Vaan nuoren posket ruskoittaa Ja silmät riemuin hehkuaa. Ken aavistaa Voi kuolemaa, Kun rinta toivost' aaltoaa? Ja nuorukaisen silmissä On saari kaunis, siintävä. Jää ruskailee, Jää tuskailee Vaan virran jää on pettävä ... Jää petti taivasloistollaan. On rannall' itku, parku vaan. Oi, lohtukaa! Ei surra saa! Jään all' on taivas loistossaan.
Mahdotonta oli Heikin ajatella ulosmenoa. Hän olisi mieluummin pistänyt onnettoman päänsä säkkiin ja vajonnut maan alle. Hänen suureksi lohdutuksekseen tuli ulkoa kaksi herraa, joilla oli samalla lailla siintävä pääkallo ja korvat ja pystykaulukset. He olivat pääkaupungin leijonia. Se oli ihan viimeisin muoti.
Vanhurskas ottaa niistä vaarin ja hänellä on sula riemu niistä", liittää siihen Matti-kalastaja hiljaisella äänellä. Kuitenkaan ei ainoastaan nuoren päivän loistossa lepäävä meri ja kaukana siintävä manner näytä meistä majesteetillisen mahtavalta, vaan itse taivaskin tuntuu täällä tavallistaan paljoa korkeammalta, valtavammalta.
Vapaus, kunnia, palkittu rakkaus, näytti olevan se varma eikä kovin etäältä siintävä osa, joka odotti maanpakoon ajettua orjaa, häväistyä ritaria ja toivotonta rakastajaa, joka oli asettanut onnellisuutensa toiveen niin korkealle, että sen toteuttaminen näytti sijaitsevan mahdollisuuden äärimmäisten rajain tuolla puolen.
Loi loitos silmän hän toisahanne: nous siellä siintävä Helikon, ja niinkuin Pallahan kultavanne sen palteill' yhdeksän neittä on; ne toinen toistansa hiljaa kaulaa, ne katsoo äärihin kaukaisiin, ne laulun kirkkahan hälle laulaa, kuink' kohoo ihminen jumaliin.
Ei näiltä kuusikoilta voinut nähdä loitommalle minnekkään päin, eikä maisemaa missään tehnyt ilosemmaksi mikään kohiseva joki eikä siintävä järven selkä. Kumminkin huomasin olojen siellä olevan minulle hyvin edulliset. Tässä oli ahkeralle miehelle paljo vaikutuksen alaa, siitä ei voinut epäillä, ja parhainta oli, että voin alkaa heti. Asiain näin ollen, mieleni taas rupesi virkistymään.
Kun joukko toiselle rannalle Jo saapui, se seisahtui; Ja Wolmar ruhtinas otsalleen Ja raittiille rinnalleen Nyt ristin merkkiä viittasi Ja sitten hän lausui noin: "No, terve, terve, sä kaunis maa, Ja taivas sä siintävä! Myös sulle terve, mun veljeni, Kas, täss' on mun perintöin."
Allani peilinä päilysi lampi, Ylläni siintävä kuulteli taivas, Eessäni karkeli lämpöinen auer Ja vierellä impeni istui. Mä onneni muistoja ääneti nautin Ja silmillä armahan silmiä etsin Vaan silloinpa nurmella rakkahan kummun Nään orvokin suuren ja kalpeen. »Miks lie tuo kukkanen kalpea vallan? Kai Luoja sen siintävän kauniiksi loi?»
Päivän Sana
Muut Etsivät