United States or Equatorial Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Iki-sääntöjä sääs' Sanas valtoamaan; Eikä kruunusi all' Vähäks' aikoakaan Sinun harmene pääs; Ja sun on vapaus, Kuten kirkkautes; Eikä tanterehes, Rajaton avaruus, Sua mahdutakaan Lapses orja on vaan! Sua liikuta ei, Ettei suotuna lie Hälle valtoja tai Valon voittosa työ; Että huolia vaan, Sora, synkeys, yö Peru on, jonka sai Isän-kartanostaan Joka rikkahin on!
Työn yhden päättänyt oot tuskin, kun jo palaat, uutta puuhaa hankkiakses. Tään myöskin onnistuvan toivon sulle. ANTONIO. Oon häpeissäni; sanas heijastavat, kuin kirkas kuvastin, mun vikojani. Miest' ylevää on helppo totella: hän käskiessään meitä vakuuttaa. KOLMAS N
Mut jos sun sanas äsken totta vannoi, syy virka, miksi sanoin ynnä silmin ilmoitat, että olen sulle kallis.» Ma hälle: »Syy on sulolaulujenne; mikäli kielenkäyttö uus tää kestää, ne kalliiks tekee teidän musteennekin.» »Ah veikko», virkkoi hän, »tuo, jonka sulle osoitan sormellain» hän näytti yhtä »parempi seppä oli äidinkielen.
Tupakammarista kuului ukkojen korkea-ääninen kanssapuhe ja hekotus, huumaava kokonansa vaimojen molempain ahkeran ja matalaisen lörpötyksen. Vihdoin sanoi Uoti: "Niinmuodoin on minulla sinun sanas, ettet mitään hiisku kaikesta tästä kenellenkään, kuka hän olisi. Minä käyn pois nyt sinun tyköäs minun Martinani tykö Martinani tykö ja ja katsomaan minun sinä tiedät siellä alhaalla kylässä.
Se ensin oli yksi-syinen, nyt se on kaksi-syinen; sanas varmentavat sen, mitä kuullut oon ja itse tunnen. Maailma tosiaan on tuiki tyhjä hyveestä kaikesta, niinkuin sa sanot, ja alta, päältä pahaa tulvillansa. Mut pyydän, että virkat syyn, sen että näkisin itse, näyttäisin myös muille; yks syyttää taivasta ja toinen maata.»
Ah sinä! kuinka sovititkin sanas ja lausees tässä historiassa. Eihän ilman, etten hieman kömmähtänyt minäkin. JUHANI. Minähän, poika-parka, peljästyin perin hukille tuon suurikelmin jaarituksista; mutta nytpä huomaan, että kaikki oli puhdasta valetta. Kasakoita tänne? Mitä vielä? Hähhäh! AAPO. Mutta olipa siinä sutkausta suurustan alle.
NYYRI. Sen sanoin jo! Vai jäikö sanomatta? No merkillistä, jos se sanomatta Jäi! Kummallista ihan! Jätinkö Sen seikan sanomatta? KITKA. Jätit, akka! Mut hillitse jo sanas kevättulva Ja puhu viisaasti! NYYRI. Jaa viisaasti Niin ain' on ollut minun tapani, Sen tiedät Kitka. Mutta kristityt Jo tuloss' ovat tänne! KITKA. Tottako Sa puhut akka? NYYRI. Koska valhettelin Sun edessäs?
Vastasi, virkkoi näin Thetis uhkuvin kyynelin jälleen: "Koht' olet, lapseni, kuoleva siis, sanas ilmi sen lausuu; sillä sun kohtalos myös heti Hektorin kuoltua täyttyy." Vastasi kuohahtain uros askelnopsa Akhilleus; "Kuolema korjatkoon minut kohta, kun ystävän surmaa torjua suotu mun ei, joka kaukana syntymämailta kaatui, kaivaten luo mua varjelemaan tuhon alta!
Katseeni häneen kiintynyt jo oli, kohosi rinta tuon ja otsa ylväs kuin ois hän halveksinut helvettiä. Ja Oppaan kädet uljaat viipymättä mun hänen luokseen hautain kesken johti, ja näin hän virkkoi: »Sanas selvät olkoot!» Kun tullut olin haudan tuon ma ääreen, mua hetken katsoi ja kuin suuttuneena hän kysyi: »Virka esivanhempasi!»
AINIKKI. En tiedä mitä aattelen, mun kumma häiriö on käsittänyt. Ilkeästi sinusta aattelen ja aattelen suloisesti, enkä tiedä, kuinka laitamme on. Sinä hirveä olet ja kaunis, kaunis, kaunis! Olet keltakihara ja komea, ja kirkas leimaus on katsantos. Pidä sanas ja tahdonpa sua ikuisesti seurata, nuori mies. Mutta pois! Jotain kauheata silmistäs mua kohtaan säteilee.