Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Noussut ei titaneist' ole valtaas vastahan kenkään, kautta jo aioonien vailla sa kilpailijaa hallinnut istuimeltasi jäiseltä oot olevaista. Ei tuli uhrien voi jääsydäntäs sulattaa, eikä sun mykkyytees ole huokaus kuulunut koskaan. Koskaan silmistäs rakkaus loistanut ei. Julman leikkisi vangiks oot olevaisen sa tehnyt, luotusi kahleissas kiertelevät ratojaan.
Voitko kaivata sen valohäivää, Kun on iltas niinkuin tähtitaivas Kirkas, toivos ääretön kuin se? Armaimmaks' mik' ennen sulle näytti, Toivos rohkeinkin, mink' onni täytti, Silmistäs jo tyhjiin raukeaa; Niinkuin kulkijalle Alppimailla Laakson riemut viehätyst' on vailla, Kun hän korkeall' on vuoren laella Ja hänt' ylhäis-ilma vilvottaa. Mik' on autuus etsimämme täällä?
AINIKKI. En tiedä mitä aattelen, mun kumma häiriö on käsittänyt. Ilkeästi sinusta aattelen ja aattelen suloisesti, enkä tiedä, kuinka laitamme on. Sinä hirveä olet ja kaunis, kaunis, kaunis! Olet keltakihara ja komea, ja kirkas leimaus on katsantos. Pidä sanas ja tahdonpa sua ikuisesti seurata, nuori mies. Mutta pois! Jotain kauheata silmistäs mua kohtaan säteilee.
Ma taivaalt' anon, että Sois kaikkivaltias Sun saastumatta olla Noin kaunis, kuulakas. Ja sulla on renkahat, helmet, Kaikk' ihmisen pyytehet, On suloimmat silmätkin, kulta, Mitä vielä sä mielinet? Sun suloista silmistäs noista Ikiaikuset aartehet Ma lauleloitani laadin Mitä vielä sä mielinet? Sa suloilla silmilläs noilla Mua ainian vaivannet, Ja onneni rahtusen raastat Mitä vielä sä mielinet?
Sun ylpeillä huulillasi väikkyy viehkeilevä, juhlallinen haaves ja yhtaikaa säteilee sun silmistäs hehkuva lempi ja sankar-uhkaus; ja sun hopeakelmeällä otsallas, mikä majesteetillinen nero vallitsee siellä, ihana nuorukainen! CANZIO. Rohkeasti, jalosti katsahtava nainen, te kutsutte itsenne Marciaksi, mutta suokaat mulle toki, jos teitä miellyttää, jotakin tietoa teidän kodosta ja suvusta.
Sa silmäs pelkkään tyhjään kiinnität Ja puhuttelet ruumiitonta ilmaa; Hulluuden valo tuikkaa silmistäs; Kuin häikäst' unelias sotajoukko Levoltaan tukkas karkaa, pystyyn nousee, Kuin henki hiuksiss' oisi. Armas poika, Tuliseen tuskaas kylmää malttamusta Sa vihmo. Mitä katsot?
Kas, aurinko paahtaa vasten kasvojas pilkallisesti. Juokset ulos se olla mahtaa ihme joka vain hetkisen kesti. Seisot tuhmana kartanolla, ihmeissäs unta silmistäs hierot. Tuumit taidat unissas olla taikka on silmäsi turkasen kierot. Ei, tämä totta on! Katsothan lonkaan viimeiseen jok' on kaukana tuolla. Mutta juupelit mitä ne onkaan, pienet, karvaiset, koipies puolla.
Päivän Sana
Muut Etsivät