Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Sanoa viimeinen jäähyväinen, nähdä viime katse, tuntea viime suudelma ja yhteisen, ainoan onnen täydellisyys? Ja sittenkö erota, sittenkö hävitä? Eikö olla missään? Eikö enää milloinkaan tavata toisiaan? Maailmatko kulkisivat ratojaan? Ihmisiäkö syntyisi ja kuolisi, eikä koskaan ilmestyisi enää heitä kahta, ei Liisaa eikä Johannesta? Olihan mahdotonta myös niin ajatella.
Niinkuin hiljalleen meri mahtava liikkua alkaa, aavistain ratojaan pian viuhuvan puuskien vinhain, 17 empien aallehtii, mihin päin vesivyöryjä vyörtäis, kunnes säätämä Zeun alas iskee tuuli sen pintaan: noinpa nyt vanhuksen sydän vaappui toisa ja toisa, tuonneko tungokseen hepourhojen danaolaisten vai sotalaumojen pään Agamemnonin luoksiko mennä.
Hän oli tosin kyllin paljon tähtitieteilijä käsittääkseen, että tähdet kulkivat omia ikuisia ratojaan ja että niissä tapahtui joka hetki myllerryksiä, joista hänellä ei ollut eikä voinut olla vähäisintäkään aavistusta. Mutta hän oli myös tarpeeksi mystikko uskaltaakseen epäillä nykyaikaisen, järkiperäisen tieteenkin erehtymättömyyttä.
V. Mitä minuun tulee, niin kunnioitan näinä yleisen äänekkään jaarittelun aikoina vaikenemista, vaikenevaa sitäkin enemmän. Jokainen suuri työ suunnitellaan vaieten vaieten kulkevat kiertotähdet ikuisia ratojaan, niin itse jumalatkin vaikenevat! Vieläpä jokapäiväisyys ja typerä itserakkaus, jos voivat vaieta, pysyä äänettöminä, saavat verrattain kunnioitusta herättävän ulkonäön!
Noussut ei titaneist' ole valtaas vastahan kenkään, kautta jo aioonien vailla sa kilpailijaa hallinnut istuimeltasi jäiseltä oot olevaista. Ei tuli uhrien voi jääsydäntäs sulattaa, eikä sun mykkyytees ole huokaus kuulunut koskaan. Koskaan silmistäs rakkaus loistanut ei. Julman leikkisi vangiks oot olevaisen sa tehnyt, luotusi kahleissas kiertelevät ratojaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät