Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Tiedänpä yhtä, tiedän kumminkin, Salossa että laulat soreasti. LAURI. Kyll' olen laulellut, mutt' koreasti... AINA. Niin kyllä. Laulujas mä kuuntelin Niin tarkoin, että muistiss' on ne mulla. Kun toisten tänne tulet jällehen Nyt saatkin joka päivä tänne tulla Ne kaikki sulle silloin laulelen. LAURI. Yhdessä laulelemme sitte noita.
'On, on', vastaat sinä. 'Kyllä jo myönnän ettet satuja kertonut. 'Ja yhä somenee! Kuuletko kuinka tuolta mäen takaa kajahtelee kirveiden kalke ja kiirii kuin tervehdys meitä vastaan? Nyt meidän pitää mennä miehiä katsomaan! 'En minä, en minä, kyllä jo uskon! hätäilet sinä. Mutta minä vastaan että kyllä meidän täytyy ja että sinä saatkin pysytellä loitompana.
AKSEL. No, totta kai! Yksi ainoa pieni ehto sinun toki pitää täyttää. SYLVI. No sanopa sitten, mikä se ehto olisi? AKSEL. Pieni, joutava vaan SYLVI. Sano pian! AKSEL. Ei ole kiirettä kirkkoon. SYLVI. Ala joutua, holhoja-setä, taikka minä nipistän sinua korvasta. AKSEL. Vai niin, vai rupeet sinä häijyksi, pikku pulmunen. Entäpä jos saatkin mennä tiehesi. SYLVI. Ei toki, eihän? Ehto?
Vaan tämä oli pelkurimainen lohdutus ja suureksi häpeäksi minulle, sinuun verrattuna, mutta tästä tunnustuksesta saatkin nähdä, että sen kadotin yhtä pian kuin sen sain, joka oli ansaittu rangaistus. Sillä hetkellä nimittäin, kun seisoin ikkunalla ja ojensin hänelle pistolin, juolahti se ajatus päähäni: nyt ei Ellen enää minun poissa ollessani puhu hänen kanssansa eikä taputa häntä olkapäälle!
"Muistan kyllä, ja sen sinä saatkin!" huudahti Dora, joka yhä vielä oli täynnä jalomielisiä, epäitsekkäitä ajatuksia. "Kukapa muu sen saisi tehdä! Etkö enää pidä Märtasta? Silloin otamme toisen nimen." Ja hän hiipi hänen luokseen ja katseli häneen hellästi, valmiina luopumaan kaikista omista toivomuksistaan.
Antakaa minullekin yksi kukka yksi ainoa! Toden todella vanha, harmaapää soturi kadehtii tänä hetkenä noita nuoria vänrikeitä ja soisi vielä olevansa yhtä nuori kuin hekin! Selvästi vielä muistan sen ajan, koska minun ei tarvinnut pyytää kukkaista sotaan lähteissäni! Saanko luvan herra evesti! Burmeister. Saat toki ja kernaasti saatkin! Mutta saanko minä luvan vielä kerran olla nuori!
Niin itkekin siis, ilost' itke, kulta! Noin sun kun nään, voi, kuink' oon onnekas! Suo suudella mun kyynelees! Näin, kas! Oi, tuhat suudelmaa nyt saatkin multa. Nyt sylihini tullos! Kauvan onkin, Kun silmäis sinitaivon nähdä sain, Kun viimeks', impen', istuit polvellain, Ja ruususuulles painoin suutelonkin.
Löytyypi kultaa kupiksi, Jos talonpoika tahtoo, Hopiata housun napiksi, Ken kaluksi sen kahtoo; Löytyy myös sanoja virviksi, Kun etempätä etsii, Ja laitteleepi lauluiksi, Runoiksi tehdä viitsii. Vaan aina tulee varoa Ne monet väärät värjyt, Ett'ei laki sua sakoita, Ja pane pahat reisut; Niin saatkin laulaa helistää, Ett' oikein seinät soipi, Olutta juoda välistä, Kuin kallo kantaa voipi.
Päivän Sana
Muut Etsivät