United States or Ghana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ettekö ole sitä ennen huomannut ... tämä puutarha ensinkin, sitten tuo pelto puutarhan ja rannan välissä, joka muistaakseni kasvoi ruista sekin ... ja koko ranta muutenkin ... tämä on vain hiukan pienempää ja sievempää.
Ja lähtiessä pyssyn ma taatolta sain, Se aioist' on ensimmäisen Kustaan. Se olkahan mua koskee, kuin harras veikkonen, Ja poikani sen saapi taas, kun itse vanhenen, Sen saa hän, jos elän vain niin kauan. Nyt korjattu on heinä ja ruista niitetään, Oi Herra, sä sato runsas saata! Ja jos en tule jällehen, niin tanterelle jään; On kunnialla kuolleen helppo maata.
Ja kylvi Tuomas Impivaaran uuden pellon, kolme tynnöriä ruista hän kylvi sen pöllyäviin sarkoihin. Siitä kohosi pian teräinen oras ja viherjöitsi muhkeana syyskuun raikkaissa tuulissa. Mutta koivu kellastui, purppura-hameessansa seisoi haapa, ja illan kosteat sumut peittivät väikkyvään kohtuunsa Luhtaniitun.
Kylläpä rakasti... Vaikka välttäisipä tää tavallinen talonpoika vähemmälläkin valmistuksella! Niin jotta Luukasko saisi laittaa hakemaan syömäeloja? Ka onhan niitä meillä siinä liikeneviä!... viime vuosilta. Vai on sinulla vielä viimevuotista eloa... Tuokin rauta on ennättänyt jäähtyä ... mutta tottapahan tuossa varistuu...... Vai vielä sinulla on vanhavuotista ruista jälellä. Ka onhan sitä.
Niinkuin ei sitä muka tiedettäisi, että he joka ikinen jo ovat käyneet ruista sitomassa tänä iltana. Minä en ainakaan ole käynyt. VAPPU. Tuo Matti on senlainen ilkiö. Aina hän meitä väijyy. MATTI. Hi, hi, hi, joko pisti vihaksesi, Vappu? Muistatko, kuinka sun ja Kirstin kävi viime vuonna Juhannusyönä? VAPPU. Ole vaiti! POJAT. Kerro, Matti, kerro!
Korpimaat laajenivat laajenemistaan viljelykselle ja kasvattivat runsaat laihot heinää, kauraa, ruista. Karjapiha laajeni myöskin ja maitokamari ja kanain ja hanhien luku. Mari oli saanut uskollisen ja uutteran apulaisen Liisasta, johon hän sai luottaa askareissa ja taloudessa, kun ei hän itse lapsiltaan aina niihin kerinnyt.
Jotakin yritin vielä: Tuon epäsikiön laitoin Ruista puimahan utala Ruumeniksi pui rukihit, Korret tuoksutti tomuiksi. Kysynpä sinulta, Väinö: Eikö jo surua tässä? V
Todenteolla, sanoi kansakoulunopettajan rouvalle valtiopäivämiehen emäntä häntä ei rouvaksi sanottu, tämä maistuu verrattomasti paremmalta kuin mitkään ostokahvit. Onhan tämä vain puhdasta...? Hän kääntyi kanttorin rouvan puoleen. Ihan selvää kotipellon ruista, tämä vakuutti. Ottakaa vehnästä ... no, enemmän. Kiitoksia, riittää jo. Ja kun ei ennen ole hoksannut kukaan...
Mutta "ei ruista missä ei rikkaa". Suo anteeksi, lukijani, että, kun nyt pyydän sinun astumaan sisään erään vanhan merimiehen asuntoon, tämä merimies ei ole aivan semmoisia, joista vasta puhuimme. Kaikissa säädyissä ja merimiestenkään ei tee poikkeuksia tästä löytyy, ynnä hyviä ihmisiä, myöskin niitä, joiden omatunto ja parempi tieto on kiusausten myrskyssä mennyt haaksirikkoon.
Isä lupasi maksaa kymmenen kappaa ruista ja mestari oli aivan riemuissansa. Ei ollut vielä ennen moista määrää kukaan maksanut. Reilusti löi hän kättä ja vannoi, että pojasta on tuleva viisas ja pian. »Mutta alota nyt siitä iistä!» tökersi isä ja selitti syynkin: »Miekii alotin siitä iistä... Se on niin tukevatekoinen puustain jotta se kelepoisj vaikka kuatuvan talon pöngäks!»