Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Seitsemättäkymmentä henkeä, miehiä, vaimoja ja lapsia nainenkin kulkee kesällä ulkotöissä Pohjanmaalla nähtiin leikkaamassa kellastunutta ruista, lyhteitä sitomassa ja taitavalla kädellä korkeita, kauniita kuhilaita rakentamassa.
Rovasti vetäisi taas arvokkaasti pari henkisavua ja jatkoi hetkisen syvän äänettömyyden jälkeen: Ja minä toivon, ettei tästä hetkestä meidän talossa käytetä kahviksi muuta kuin ruista, pelkkää kotipellon ruista. Minä toivon niin ja tiedän, että tahtoni täytetään. Rovasti loi tuiman ja päättävän katseen ympärilleen, nousi, kuppiin koskematta, ja astui vakavin askelin ulos huoneesta.
Hän hyppäsi katokselta ja ennenkuin tyttö ennätti häntä kiittääkään, katosi hän pimeään. Tänä yönä oli myllärilässä tulipalo. Ulkohuoneet ja paljon ruista paloi poroksi. Mylly ynnä myllärin asuinhuone jäivät kuitenki ehyiksi ja vahingoittamattomiksi. Kylän väki tulvaili kauhistuksissaan kadulle ja Antverpenistä saapuivat palosammuttajat.
Ei, satamia ei pitäisi koskaan olla olemassa, tai ainakin ainoastaan semmoisia kuin Taganrogissa, jossa he olivat kolmenkymmenen virstan päässä kaupungista ja ottivat laivaansa ruista pistäytymättä kaupungissa!
Silloin minä päätin, että lähdet siitä, junkkari, ja mitä vain jyviä vähänkään hinkalosta liikeni, niin niillä kaivatin ja kaivatin. »Sinne meni!» sanoivat ukot. »Takaa tuulee, eteen koituu», sanoin minä ja lisän kanssa tuli voileipä lattialta. Katsos tätä ruista! Se on jo kolmas sato siltä sijalta. Mutta vaikka ne näkevät, eivät usko omia silmiään.
Pian nämä valitukset tulivat yleisiksi, ja tyytymättömyys sekä suomalaisiin että kaskenpolttoon lisääntyi. Kaskenpolttoa harjoitettiin esivallan suostumuksella, se näkyy Kaarle-Herttuan avoimesta kirjeestä Wermlannin rahvaalle v. 1587, jossa hän antaa käskyn "kaataa kaskeksi ja polttaa halmeeksi niin paljon metsää, että oikealla ajallansa syksyllä siihen voitaisiin kylvää tynnyri ruista".
Kuinka sitte ruvettiin peltoa viljelemään, ruista tekemään y.m. jylhän korven yksinäisyyteen, se kaikki on tarkasti kirjaan pantu, isommat seikat ja pienetkin. Luulisi kirjan tekijän, tätä kirjoessaan, muistossa pitäneen Robinson Crusoen päiväkirjaa, kun tämä haaksirikkoon joutunut mies yksinäisellä saarellaan rupee maata viljelemään. Kertomus on samalla tapaa tarkka ja yksityiskohtiin kajoova.
Nuo maisemat ma aina nään, visusti vaalin muiston tuon! Oi, mieleen yhä syvempään se uurtuu vain, kuin uoma vuon! Sä Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Roobin leikkas ruista, ma rinnan nyhdin, riivin. Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin.
Kuta lähemmäksi kotia tultiin, sitä enemmän tuntui palaneen käryä, ja kulkua joudutettiin yhä. Kun oli tultu lähelle kotia käski Yrjänä Matun seisahtua; hän aikoi mennä katsomaan, mitä oli tapahtunut. Pian hän palasi takaisin kasvot kalpeina ja vapisten. "Tulkaa!" sanoi hän, ja sitten kaikki menivät perille. Ei ollut enää tupaa, ei ruista korjattavana: kaikki oli poltettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät