Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. lokakuuta 2025
Vilkasta oli elämä niinä aikoina Huuhkavaaralla ja kaikilla oli vaan alituinen kiire, mutta ei siellä asioita saatu toimeen niinkään paljoa kuin ennen. Mielessään ihmetteli Iska ensimmäisen avioliittovuotensa lopulla sitä, miten paljo kuitenkin yksi ainoa ihminen voi vuodessa syödä, sillä siemenaitta oli aivan tyhjä, kun olisi ruista pitänyt ruveta panemaan.
Oli tullut hyvät vuodet, pelto työnsi ruista kuin kaislaa, kaikki onnistui, hän oli se hyvä haltija, joka hoiti taloa, häntä itseään ei näkynyt, vaan jälet näkyi muuallakin kuin vitilumella ja rannan hiekassa, se sai minulta uhriksi parhaan, mitä minulla on: ainaiset ajatukseni ja lupaukseni, eikä muuta vaatinut, siihen tyytyi.
Me sanoimme, että useimmat heistä ovat rehellisiä, ja pian lapsellisiakin olentoja, joiden sydämet ovat vapaat kaikista rikoksista; mutta me lisäsimme: ei ruista, missä ei rikkaa. Erään tämmöisen rikkakasvin Suomen merimiesten seassa olemme me nähneet. Mutta monta semmoista ei toki löydy.
Välistä kävin hieromassa ja niin aina väkyröitin eteenpäin sen kesää... Oli meillä silloin vähän kylvetty ruista sekä kauraa maahan, niistä toivoin saavani talven leivän. Ei sitä silloin joutanut Jumalan viljaa hukkaan panna. Monta kertaa piti mennä työlle ja olla iltaan asti suurustakaan maistamatta. Voi sentään! ... kaikkihan sitä on saanut nähdä.
Näki kerran käydessänsä Pohjan peltojen perillä, varesten ruista syövän, talon viljan talloavan heti Kauko keinon keksi: Isännältä pään pudotti, nosti seipähän nenähän. Ei varekset siitä asti syöneet Pohjolan ruista. V
Linnan lähistöllä oli ankkuroinut danzigilainen kauppalaiva, joka oli tuonut Turkuun myytäväksi kolmesataa tynnyriä ruista. Meidän asianamme pitkin jokea soutaessamme oli muka mennä mainitusta laivasta jyviä ostamaan. Laskimmekin veneemme laivan luo ja minä kiipesin kannelle ja ostin näön vuoksi kahdeksan kappaa rukiita.
Aamu aterian päätettyä läksivät kävelemään, sittekuin Mari oli antanut palkollisillensa tarpeellisia määräyksiä. Niinkuin olemme mainineet, oli Tuominiemen maat pantu vuoroviljelykseen. Niitä lohkoja käytiin nyt siis tarkastamaan. Suvi viljat ottivat niissä enimmän tilan, Ruista kasvoi ainoastaan kahdessa lohossa. Sitä oli siis apen mielestä vähän, vaikka laiho oli jotenkin hyvää.
"Mikäs tälle Simolle on mennessäkin" ... haasteli mustempiverinen puhemies ... "ei ole suinkaan ketään käden tiellä ... hehhehhee... Höö ... mink ... ähhöö ... minkä tekee, niin se on tehty... On taas kyllä ruista ja rahaa, hehhee... Puutosta ei suinkaan tule semmoisen talon emäntä näkemään hehhehhehhee"...
Syrjäkyläläiset sitä vain taitavat enimmäkseen ostaa, tiesi nimismies. Ja oletteko kuulleet hullumpia! jatkoi hänen rouvansa, sanovat muka Jumalan viljan tärväämiseksi, jos kotipellon ruista kahviksi paahdetaan. Sitä taikuutta! Lukkarin rouva löi käsiään yhteen. Mutta eikö maistu rouvalle vielä ... no ottakaa, kotikahvia!
Rajavaara kohosi siellä alavan korpi- ja suomaiseman takaa kaikessa komeudessaan. Etualalla, kohta harjun alla oli iso viljelys, korvesta lohkaistu laaja pelto lainehtivaa ruista ja sen takana yhtä iso palsta ojitettavana olevaa perkkiötä. Onpa siinä iso pelto, sanoi Antero. Peltoko?
Päivän Sana
Muut Etsivät